Viime viikolla tuli vähän tilailtua tavaraa Rajalasta ja Luovasta. Luovasta tilasin tuollaisen 70cm x 140cm tasovalon Elican sovitteella. Noh, se tuli aika nopiaa ja kun aloin kokoamaan sitä kämpillä, niin kuinkas ollakaan Elican sovitteen rei´istä kolme olivat liian pieniä ja tasovalon kepit eivät menneet sisään. Joten itsellä kun ei ole porakoneessa metalliporia niin se sovite lähti takaisin ja toivottavasti saan uuden tällä viikolla.
Sitten Rajalasta tilasin yhden Elican lähettimen vastaanottimen. Kaksi niitä jo on, mutta kun valoja on kolme , niin kyllä vastaanottimiakin pitää olla. Sitten tilasin samalla käsisalamoihin tuollaisen Lastoliten EzyBoxin 60cm x 60cm jota olen jo jonkin aikaa miettinyt hankkivani. Rajalasta tuli muutamassa päivässä postia ja kertoi että Elican vastaanottimessa menee muutama viikko mutta EzyBoxia löytyy. Ja se tulikin sitten parissa päivässä ja mitä pikaisesti testailin niin todella hyvä vekotin, tukeva ja helppo koota nopeasti.
Tänään olikin sitten vuorossa pieni reissu Oulun Verkkokauppaan. Piti mennä hakee ihan muuta, mutta käteen jäi taas kaikenlaista. Esimerkiksi pattereita, LumiQuest FXtra värikalvosetti, LumiQuestin snootti ja pyöröpolarisaatio lasi Canonin 17-40mm objektiiviin.
Sellaisia leluja nyt. Eli seuraavaksi voisi jonkilaisia testauksia alkaa väkertään. Eniten kiehtoo, että mitä keksin noilla värikalvoilla, voi tulla aika kivaa settiä. Sillä voisi myös tehdä vähän erivärisiä valovirheitäkin, joista tietenkin tykkään kuin hullu puurosta.
Muutamia kuvia olisi vielä tulossa. Pariisin kuvat ovat työn alla. Mikko Salmen kuvat ovat työn alla. Kalenterikuvat ovat työn alla. Pari hauskaa kuvaa TimeTunnelistakin tulossa. TimeTunnelin visuaalisestakin tavarasta voisi tehdä jonkin esityksen, koska sen värkkäsin tuossa kesälomalla. Joten ei ainakaan ole ongelmaa, että kuinka päivät saisi kulumaan. Pariisin kuvat varmasti valmistuvat ensimmäisenä.
Sain myös tähän blogiin vihdoin asennettua tuon Akismet spämmineston, toivottavasti toimii, nimittäin kesällä yhtenä tuntia iski yhtäkkiä tuhannen kappaletta tarjouksia kasinoista.
Aamulla (siis Amsterdamissa) loput kamat taas rinkkaan. Respan tytölle rahat käteen ja ulos. Mentiin naapurikadulle odottelemaan ratikkaa numero 2. Hintaa tiketillä oli 1,60€. Kohti rautatieasemaa. Oltiin mukavasti ajoissa ja oli jopa kuninkaalliset yhdeksän minuuttia aikaa vetää röökikin ennen junaan nousua. Juna kulki Rotterdamin ja Den Haagin läpi ja junan vaihto tapahtui Roosendaalin asemalla. Siinä palloiltiin noin puoli tuntia. Punainen Belgian paikallisjuna iski raiteille. Kunnon vehje, ei mikään kylmä ja kolkko hitech-pendolino. Piti vielä konduktööriltä kysästä että kai tää juna Antwerpeniin menee. Menihän se. Konduktööri myös ihmetteli kun meidän tikettejä ei oltu leimattu, että oltiinko me myöhästytty jostain junasta. Kerroin vain, että eipi oo leimaa saatu koska ei ole lippuja tarkastettu koko matkalla. Eli Hollannista Belgiaan pääsee helposti pummilla, heh heh.
Antwerpeni näytti aika ghettolta kun sinne saavuttiin, siis ei keskusta vaan lähiöalueet. Todella huonossa kunnossa ainakin raiteiden lähettyvillä olevat asuinalueet. Ja kun vielä vettä satoi niin betoni näytti aina vain kauniimmalta. Antwerpenin rautatieasema olikin sitten taas ihan toista luokkaa, kaunis ja kiehtova. Ihasteltiin siellä vesisadetta, Jouduttiin sitten ostaan liput Bruggeen (eli ei, ne liput Amsterdamista eivät kelvanneet). Maksoi 13,60e per pää tiketti Bruggeen. Kävästiin ostamassa vähän patonkia ja kahvia joita nautittiin asemalla raiteiden vieressä. Samalla sai venyteltyä vähän jalkojakin. Juna kohti Bruggeä lähti 14:20 ja raiteelta kolme. Puolitoista tuntia kestää matka. Matka meni leppoisasti ja maisemia katsellen.
Heti kun saavuttiin Bruggen asemalle niin mentiin ostamaan liput Pariisiin. Brysselin kautta juna kulki. Hintaa kahdelle lipulle tuli YLIHUIKEAT 136€. Odotimme vähän halvempaa kun matkakin on aika lyhyt. Juna lähtee 10:58 ja perillä 14:00.
Yritettiin sitten etsiä linja-autoa joka menisi lähelle meidän hotellia Bruggessä. No eihän siitä bussikartasta saanut dippa-insinöörikään selvää. Luovutus. Otettiin taksi. Joka maksoi 10:40€. Olisi varmaan tullut halvemmaksi jos taksikuski olisi tiennyt missä hotelli sijaitsee, kun tuntui että ei ollut herran GPS-laitteestakaan mitään hyötyä. Olisi pitänyt iPhonella vähän auttaa.
Hotellin edustalla sitten etsittiin hotellin ovea. Perkeleen moderni kämppä. Liian. Siis, ei ovea löytynyt. Pelkkää seinää. Perkele. Sentäs talon emäntä huomasi meidät ulkona pälyilevän ja tuli seinästä ulos ja ohjasi meidän sisään. Istahdettiin herrasväen olohuoneen ison pöydän ääreen. Pientä tutustumista ja lappujen kirjoittelua. Hän kertoi meille tuulimyllyistä, kaupungista ja pitsin nypläämisestä (jota myös minun mummoni harrastaa). Sitten kyselyä, että mitä halutaan aamulla syödä, kahvia, leipiä (tummaa, vaaleaa), hilloja, mehua ja kaikista tärkein, mitenkäs ne kanamunat??? Keitettynä? Paistettuna? Otimme keitettynä. Noh, viiden minuutin munat? Vai jopa seitsemän minuutin munat? Otimme seitsemän. Käytiin sitten vähän taloa läpi ja opeteltiin magneettiavaimen käyttöä. Meidän huoneemme oli todella viihtyisä ja oli oma parvekekkin. Sitten emäntä kyseli, että oliko meillä mitään pyykkiä mitä pitäisi pestä. Eipä ollut, mutta Heidillä oli pari paitaa jotka voisi silittää. Noh, siitähän emäntä riemastui. Aika pikaisesti se ne tärkkäsi, koska kohta ne oli laskostettu oven taakse. Otettiin pienet nokkaunet ennen ulos lähtöä.
Ulkona tihkutti vettä, mutta saatiin sateenvarjo lainaan. Käveltiin talon emännän opastamaa reittiä. Todella kauniita katuja ja älyttömän rauhallista. Ja pieni vesisade vielä kasvatti tunnelmaa kanaalien pinnassa. Keskustan torille kun saavutiin niin Belfry nousi jykevästi esiin. Se todellakin näyttää linnalta Taru Sormusten Herrasta. Siltä pahiksen linnalta. Kamera teki jälleen käskettyä työtä. Vähän se myös kastui, mutta kyllä se kestää. Ennenkin kestänyt. Mentiin torin laidalla olevaan ravintolaan istumaan, koska vettä alkoi tulla aika railakkaasti. Siinä sitten samalla tilattiin clubsandwichit ja ranskalaiset perunat. Ja oli kyllä hienoin ranskalaisten perunoiden esillelaitto mitä olen ikinä nähnyt. Nämä ihmiset arvostavat ranskiksia, outoa. Vielä sitten kahvit päälle.
Käveltiin kaupunki läpi rautatieasemalle asti. Takas tultiin sitten yleistä kauppakatua pitkin. Ja jälleen edessäni hohti Wolfskinin kauppa. Oli jo sen verran myöhä, että se oli kiinni. Kadulla oli myös aika monta suklaapuotia. Nekin kiinni jo. Käveltiin vain edestakaisin ja nautittiin kaupungin tunnelmasta. Käytiin hotelilla välistä kunnes mentiin ilta/yökävelylle katsomaan miltä paikat näyttävät iltavalossa. Kanaaleiden vieressä käveltiin ja kuvailtiin. Tänne kyllä pitää tulla toistekkin paremmalla ajalla. Hotelilla tsekkasin mailit ja hoidin vähän pankkiasioita. Sitten yöpuulle ja odottamaan niitä seitsemän minuutin munia.
Keskiviikko 10.6
Aamupalapöytä oli korea. Koko pöytä täynnä tavaraa. Ja ne munat myös. Tasan seitsemän minuuttia. Hillojakin oli varmaan viittä erilaista. Ulkona tuli jälleen vettä, mutta eipä se harmittanut tämän herkkupöydän ääressä. Heidillä tuli iso ongelma, se niin halusi alkaa siivomaan pöydästä ruokia pois ja tiskaan astioita, mutta kun ei tiennyt että mihin mikäkin kuuluu ja mihin ruokia pistää. Joten tehtiin vain 60% siivous. Heh.
Aamupalan jälkeen lähdettiin katselemaan hotellin lähellä sijaitsevia tuulimyllyjä. Pitsiaitainen tuulimylly oli parhaimmassa kunnossa, muut vähän remonttivaiheessa. Turistit kuvasivat tuulimyllyjä ja minä kuvasin heitä kuvaamassa tuulimyllyjä. Jatkettiin siitä sitten takaisin keskustaan, oltiin menossa Holy Blood kirkkoon, mutta tattatatadaaa, sehän oli juuri kiinni. Kiitos. Mentiin sitten melkein vieressä sijaitsevalle torille josta lompakko aukesi sen verran, että ostettiin pari paikallista akvarellimaalausta. Mies maalasi sillalla ja vaimo myi niitä vieressä torilla. Sitten eteemme avautui outo ja viehkeä saippuakauppa. Noh, pakkohan sinne oli mennä käymään. Mitä värejä! Ja tuoksuja! Voi pyhä saippua, Batman! Ja rahaakin paloi. Nimittäin ostettiin kaikki tuliaiset sukulaisille sieltä. Eli kaks keskikokoista kassillista saippua. Liikkeen naisomistajan kanssa juteltiin melkein tunnin verran siellä. Suomesta. Suomen kielestä. Öistä jolloin aurinko ei laske. Saunasta. Sauna tuoksuista. Heidän tavasta valmistaa saippuat itse. Kun lähdttiin kaupasta niin mulla alkoi mahassa möyryämään. Johtui varmaankin liian tuhdista aamupalasta johon en ole tottunut. Käytiin kuitenkin vielä viimeisillä voimilla Wolfskinin kaupassa josta ostin yhden paidan. Jälleen myyjä (kuten saippuakauppiaskin) oli ihmeissään meidän suomenkielestä kun se kuulosti niin oudolta. Nyt sitte hotellille taputtelemaan vatsaa. Sparin kautta, josta ostettiin mehua ja vähän syötävää.
Otettiin todella pitkät nokkaunet. Kun vähän heräiltiin, niin lähdettiin valmistamaan ruokaa mitä oltiin ostettu. Samalla tavattiin taloon tulleet toiset asiakkaat, amerikkalaisia. Joista toinen asui Hollanissa. Mentiin sitten vielä vähäksi aikaa loikoilemaan, koska vettä tuli taas aika ahkerasti.
Sateen jälkeen lähdettiin ulos haistelemaan raikasta Bruggeä. Ei ollut mitään tiettyä paikkaa mihin oltaisiin menty joten käveltiin vain. Kun suunnattiin takaisin hotellille päin niin huomattiin baari, jossa kyltissä luki “Hobit”. Jaahas, siis niinku Taru Sormusten Herran Hobitti? No kyllä, no pakkohan se on nähä. Sisään vain. Kunnon kapakka. Ja pöydässä oli Hobitti-uutis-lehtinenkin (maksoi euron jos halusi mukaan) jossa oli myös ruokalista. Otettiin kahvit, suklaamoussea, omenapiirakkaa ja ihmeteltiin meininkiä. Jopa tarjoilija näytti ihan Frodolta. Jätettiin Kontu ja tihkusateessa takaisin hotellille. Huomenna aamulla taas seitsemän minuutin munat. Pariisiin seuraavaksi.
Tänne siis kyllä pitää palata. Täällä saa silmät ja sielu levätä. Rauhallista. Mahtava kävellä iltaisin. Sade esti odotetun veneajelun, mutta se pitää tulla vielä testamaan. Ja suklaata riitää moneen napaan.
Eli viime torstaina oli isoin keikka mitä tähän asti olen kuvannut. Aloitettiin kello 0745 hommat. Maskeeraaja Virpi tuli myös samaan aikaan. Virpi alkoi meikkaamaan, mä aloin laittamaan valoja pihalle. Oltiin Saijan vanhempien pihalla Karjasillalla. Pelättiin koko viikko, että tulee aivan varmasti sadetta silloin, mutta luojan kiitos sateet olivat tulleet jo yöllä.
Juha tuli vähän yli kahdeksan ja tuli auttamaan settien pystyyn pistämisessä. Ekat kuvat päästiin ottaan siinä yhdeksän aikaan. Löydettiin ihan hyvin varjopaikkoja päivän mittaan, mutta muutama kuva piti ottaa aika kovassa auringon valossa, joten salamat täysille vain. Siinä huomasin, että voisi olla jossain vaiheessa aiheellista ostaa yksi kovemman tehon omaa salama. Kiirettä piti koko päivän, 18kpl tyttöjä oli yhteensä kuvauksissa ja kaksitoista kuvaa pitäisi siis saada.
Kello 19 aikaa saatiin hommat valmiiksi. Ja oli aika rättiväsynyt olo. Pääsin kämpille ni pikaiset ruuat naamaan ja kolmen tunnin nokkaunet. Ja vielä seuraavanakin päivän oli ihan höpöhöpö olo.
Samalla näissä kuvauksissa sain testattua kunnolla tuon uuden Canon 17-40 4L linssinkin jonka ostin. Ja tietenkin kamerana oli aina luotettava tankki Canon 1D Mark II, vaikka on vanha niin laatu on edelleen ihan ykkösluokkaa.
Katsotaan nyt jos joskus marras-joulukuussa saisin kuvat esille muillekkin. Kalenteri pitäisi saada ainakin valmiiksi marraskuuksi. Dokumentaatio kuviin ja videoihin joudutte siis tyytymään nyt.
Ja sitten tietenkin yksi video jonka ehdein ottamaan. Pitääpi muistaa seuraavalla kerralla antaa jollekkin kamera käteen että voi ottaa vähän enemmän dokukuvia. Ne on niin kivoja muistoja kaikille.
Joskus noin vuosi sitten lupasin Leskisen pöydän ääressä Villelle, että otan hänen ja Riikan hääkuvat. Häiden muut kuvaukset sai hoitaa sitten joku muu.
Iskettiin studioon aamulla heti kun morsian pääsi Virholta ehostuksesta. Mulla oli jo studiossa kaikki valmiina joten päästiin suoraan kuvaamaan. Koska en ole ennen tälläisiä virallisia hääjuttuja kuvannut, niin mallien ohjauskin jäi sitten pariskunnan ja autonkuljettajan tehtäväksi. Kolmessa tunnissa saatiin kaikki otettua. Loppuosassa otettiin vielä morsiusneidoista ja bestmaneistä kuvat, joihin ei paljoa aikaa kulutettu vaan melko samoilla valoilla mentiin.
Aika hyvin toi homma oikeasti meni. Lauantaina kun oli kuvaukset, niin sain sunnuntaina yöllä kuvat valmiiksi, eli istuin koko viikonlopun koneen ääressä. Vähän pelotti, että tykkääkö Ville ja Riikka tuosta meikän kuvatyylistä. Mutta kyllä ne tykkäs. Parit erillaiset käsittelyt tein muutamaan kuvaankin, mutta en hirveästi alkanut kikkailemaan.
Seuraavana sitten vuorossa Amsterdam. Siellä kuvaaminen oli aika vaikeaa, koska talojen, jokien ja taivaan kontrasti oli niin korkea. Ja Amsterdamissa ei kovin paljoa ole mielestäni kuvattavaa arkkitehtuullisesti, mutta ihmisiä on hyvä kuvata. Niitä riittää. Ja tietenkin polkupyöriä. Niitä on vielä enemmän.
Aamulla aikainen herätys. Rinkka valmiiksi. Selkään. Maksoin hotellin ja kävästiin vetämässä aamukahvit ja appelsiinimehut. Respan tyttö kertoi, että oli itse juuri tullut Damista ja ilmat eivät olleet kovin suotuisat, vettä oli tullut ja paljon. Otettiin taksi hotellillta ja suunnattiin rautatieasemalle. Berliinin päärautatieasema on kyllä hienoimpia asemia mitä olen nähnyt. Iso. Lasinen. Looginen. Raiteelta 13 lähdettiin prikulleen ajassa. Odotettiin että kaikki muut menee ensiksi istumaan, koska meillä ei ollut paikkalippuja. Tai noh, en kyl tiennyt että oliko muillakaan. Kun olin laittamassa rinkkaani ylähyllylle niin yksi hihna osui vieressä istuvan naisen silmään. Siinä meikä sitten joka kielellä pyyteli anteeksi. Ei kuitenkaan mitään pahempaa käynyt. Maisemia katseltiin, Bad Bentheimin asemalla käytiin polttelemassa tupakat ja jaloittelemassa. Siitä matka jatkuikin sitten Hollanin puolella. Sen huomasi junassa myös siitä, että kuulutusten kieli vaihtui erittäin oudoksi. Kutsukaamme sitä myös hollaninkieleksi.
Siinä iloisin silmin mentiin pitkin Hollantia. Niin iloisesti että mentiin ohi pysäkin missä meidän piti vaihtaa junaan joka menee Amsterdamin keskustaan. Menimme siis Amsterdam Zuidiin asti. Ja kyllä nauratti. Noh, käveltiin suoraan info-tätin luo joka sanoi että ei oltu ensimmäiset jotka ajaa Amsterdamin ohi. Otettiin Zuidista metro joka meni keskustaan. Kestin noin 15minuuttia matka. Amsterdamin päärautatieasema ei ollut kovin hääppönen, aika likasen oloinen hökötys. Mentiin ulos jossa kohdattiin heti mieletön ruuhka. Otin iPhonella vähän GPS-apua että tietäisin mihin suuntaan lähdetään. Suunta löytyi. Jalkaa toisen eteen painavat rinkat selässä. Heidi vaihtoi puolessa väliä matkaa kengätkin parempiin kävelykenkiin. Höpötupakka alkoi jo käydä sieraimiin lähikuppiloissa jossa nuoret englantilaispojat viettivät rentouttavaa päivää. Käveltiin koko kaupunki läpi ja vihdoin hotelli löytyi läheltä Vondelparkkia.
Tunti lepuuteltiin jalkoja ja purettiin kamat. Lähdetiin syömään. Parit kanaalit yli ja löytyi mukavanoloinen lähikuppila/baari jossa vedettiin clubsandwichit. Ja taas kun otin juoman (7Upin) niin se oli 2dl lasipullo. Prkl. Ärsyttävän pieniä. Baarissa kävi myös nuori amerikkalaispariskunta. Alkoivat kyselemään oluiden hintoja. Miettivät. Kysyivät lisää. Miettivät. Sitten kysyivät vielä jotain halvempaa. Ja halvin oli jotain 2euroa oleva pieni tuoppi. Ja sekin oli heille liian kallista. Lähtivät pois.
Käytiin kävelemässä ja katsastelemassa mestoja. Talot ja kanaalit olivat kyllä kauniita. Paljon oli myös porukkaa liikenteessä, olihan kuitenkin perjantai-ilta. Nieuwe Kerk (Uusi kirkko) alueelle oli pistetty rantalentopallokenttäkin pystyyn. Sen edessä vedettiin ylettömän mahtavan mielettömän herkulliset suklaavohvelit. Lähdettiin vielä kävelemään ympyrää ja sitten kun oltiin tarpeeksi hukassa niin mietittiin että kuinka päästään takaisin hotellille. IPhone oli kuumassa käytössä kun suunnistettiin takaisin päin. Lämpimänoloisia laivakoteja. Bileet yhdellä laivalla. Siliteltiin vastaantullutta kissaa. Käveltiin. Käveltiin. Ylitettiin kanaaleita. Monta. Sitten yhdessä kaupassa käytiin ostamassa iltaevästä. Pim´s keksjä, colaa ja karkkia tietenkin. Vihdoin hotellissa ja sain Wi-fin salasanankin, joka oli vaikea, 1234567890. Sähköpostien tsekkaus. Telkkaria. Jalkojen hierontaa. Karkkia. Nukkumaan.
Lauantai 6.6
Mahtava aamu. Menin vessaan. Ja kun aamutarpeet oli hoidettu niin vedin housut jalkaan ja noustessani ylös löin otsani suoraan ovenkahvaan. Sattui aivan perkeleesti! Juuri ja juuri uskalsin katsoa peiliin ja siinähän se sitten oli, mieletön kuhmu/hankautuma oikealla puolella otsaa. Ja ei mikään pieni, vaan kunnon “Viime yönä ollut baaritappelussa” kokoluokkaa. Noh, vähän kylmää käärettä päähän ja streetille.
Käveltiin vasempaa kanavakehää ja Joordania ympäri. Pienet toastin ja kahvit käytiin vetäsemässä aamupaloiksi. Anne Frankin talo oli kahvilan vieressä, mutta jonot olivat niin maksimaaliset, että päätettiin talo jättää toiseen kertaan. Käytiin polkupyöräliikkeessä ihastelemassa pyöriä ja vermeitä. Kun lähestyttiin keskusta-aluetta niin coffeeshoppien määrä kasvoi ja kasvoi. Teinien määrä kasvoi samassa suhteessa. Ärsytykseen asti.
Polkupyöräilijöitäkin alkoi jo oppia havaitsemaan ja varomaan. Pyöriä oli kyllä kaikkialla. Sillat täynnä, kadut täynnä ja rautatieaseman vasemmalla puolella oli monikerroksinen pyöräparkki. Sieltä oli varmasti oikein mukavaa yrittään omaa Helkamaa lähteä hakemaan. Jos sen edes löytää. Käytiin rautatieasemalta ostamassa junaliput Bruggeen. 30€ oli kappalehinta ja niissä luki vain “Amsterdam – Antwerpen”. Ei vissiin saanut ostettua lippua Bruggeen asti. Tai sitten liput kelpaa koko Belgian alueelle. Noh, päätettiin ottaa asiasta selvää vasta Antwerpenissä.
Aseman jälkeen käveltiin punaisten lyhtyjen katu läpi joka ei kovin ihmeellinen ollut. Vaikka oli vielä päiväsaika niin oli siellä jo “työntekijät” hommissa ja pojat tinkaamassa hintoja. Vähän matkan päässä oli myös torikin auki, sielläkin tinagattiin hintoja. Oude Kerkissä käytiin sitten katsomassa World Press Photo 2009 näyttely. 7€ oli liput. Ja oli todellakin hintansa arvoinen. Parhaimpia valokuvia mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Moni jäi mieleen. Näyttelyn jälkeen oli ruokatauko. Nyt oli vuorossa lasagnea ja jälleen 2dl 7Up. Aika pieni oli ateria muutenkin. Mutta oli makoisaa.
Kävelyä. Kuvailua. Heidi pisti välillä lisää laastareita varpaisiin kun oli tullut rakkoja. Istuskeltiin Amstelin rannalla ihailemassa jokilaivataloja ja katseltiin ohi kulkevia veneitä. Käytiin juomassa lattet ja syötiin suklaamunkit jotka olivat täyteen tuupattu kermavaahtoa. Käytiin yhdellä aukiolla ( Cafe Americain on siinä vieressä) katsomassa kun yksi mies väänsi itseään solmuun, raippasivat ruoskalla ruusuja ja hyppivät voltteja. Vieressä mies soitti kontrabassolla bluessia. Amsterdamissa oli juuri alkanut Holland Festival, joten paljon erillaisia esityksiä oli monessa paikassa. Siinä oli myös hyvä mahdollisuus kuvailla ihmisiä.
Hotellilla alettiin sitten pesemään pyykkiä. Ja minä katselin pattia päässäni. Sitten katselin välillä myös telkkaria. Ja nuuskuttelin ostamaani Davidoffin “Adventure” hajua jonka olin ostanut aikaisemmin päivällä. Jep, haisin siis ihan Ewan McGregorilta. Moottoripyörä ja aavikko vain puuttuivat.
Illalla lähdettiin vielä kävelylle Vondelparkkiin. Oli jo aika pimeää, mutta paikalliset viihtyivät oikein leppoisasti puistossa poltellen kynttilöitä, soittaen kitaraa ja lipittäen olutta. Käveltiin aika kauas loppujenlopuksi. Oltiin kenties Oostin puolella kun käännyttiin takaisin. Etsittiin kovasti jotain iltapalaa omaavaa kauppaa, mutta eihän sellaista täällä ollut, kaikki sellaiset sijaitsevat keskustassa. Kun viimeisetkin toivenrippeet olivat kadonneet niin hotellin läheisyydestä löytyi hodarikoju. Noh, sellaset oli nyt PAKKO saada. Hodari olikin hapankaali-hodari. Kuulostaa pahalta, mutta oli itseasiassa aika hyvää. Hotellissa suihkuun ja jälleen pattipään tarkistelua. Uutiset kertoivat sadealueen lähenevän Belgian ja Hollanin aluetta. Maksoin laskuja iPhonella ja sen jälkeen uni tuli.
Sunnuntai 7.6
Sadetta luvattiin ja sitä myös saatiin. Jokapuolella oli aika hiljaista. Käytiin aamukahvilla vanhassa leipomossa joka oli ollut samaisessa paikassa yli sata vuotta. Se sijaitsi Joordanin puolella. Kierreltiin, kaarreltiin, kuvailtiin ja Heidi kävi kauppoja läpi. Yksi kauppa jäi mieleen, paljon vekkuleita tavaroita ja paljon Lomo-kameroita. Meinasin Fisheye Lomon ostaa, mutta sitten järki tuli eteen. Eihän mun muistikortit niihin mene, heh. Käytiin pienessä ravintolassa vetämässä ciapatta-leivät, vastapuristettua appelsiinimehua ja lattet.
Bongattiin yhdellä aukiolla itse Mr Darth Vader. Myös Teräsmies ja Batmankin liihotteli meidän ohi. Holland Festival siis vieläkin menossa. Mentiin sitten juna-asemalle ja ostettiin liput Utrechtiin. 13€ maksoi menopaluu per pää. Oltiin menossa katsomaan Jaria joka on asunut siellä jo jonkusen vuoden. Istuttiin koko matka ykkösluokassa, koska vahingossa mentiin siihen istumaan. Ei meillä mitään paikkalippuja jälleen ollut. Mut, eipä meiltä kyllä lippujakaan koko matkalla tarkistettu. Vettä tuli mielettömästi, mutta maisemat olivat kyllä siinäkin säässä todella hienot. Lehmiä vesisateessa. Massiivisia pilviä. Lampaita vesisateessa. Taivaalla monia värejä.
Jari oli vielä kämpillä käymässä kun saavuttiin Utrechtiin. Hengailtiin massiivisessa kauppakeskuksessa joka on rautatieasemalla. Kerran ehdittiin pyörähtää se ympäri kun kaikki paikat meni kiinni. Yritettiin etsiä sateenvarjoa, mutta ei ehditty sitten mihinkään kauppaan. Jari tuli sitten meitä vastaan ja hän oli tuonut mukanaan vara-sateenvarjon. Suunnattiin sitten Jarin lempikuppilaan jossa otettiin todella isot pasta-annokset, isot ranskalaiset ja paikalliset oluet. Aika vierähti siivillä kun käytiin Oulun ja Hollannin asioita läpi. Mahakin täyttyi ruuista todella hyvin. Ulkona satoi vieläkin vettä kaatamalla, mutta suunnattiin ulos siitä piittaamatta. Mentiin Utrechtin kirkon ohi ja torin ohi missä oli lumilauta Big Air-kisa käynnissä. Kyllä, tässä kaatosateessa. Näytti enemmän vesihiihdolta kuin lumilautailulta. Mentiin toiseen kuppilaan vielä kahville. Sitten olikin aika lähteä taas takaisin asemalle päin ja kohti Amsterdamia. Mulla alkoi oikeanpuoleinen kenkä vinkumaan ärsyttävästi. Se oli kastunut. Ärsyttävää.
Rautatieaseman edestä löytyi hotelli nimeltä “Multatuli”. Tämän huikean päivän kohokohdan jälkeen suunnattiin kauppaan hakemaan iltapalaa. Oltiin aika aikaisin hotellilla ja päätettiin pitää löysä ilta eikä lähteä minnekkään enään iltakävelylle. Karkkia, telkkaria ja jälleen nukkumaan.
Maanantai 8.6
Oli kyllä paha väsymys aamulla. Ei millään meinannut nousta jalka sängystä. Käytiin hakemassa aamukahvit lähileipomosta ja mentiin juomaan ne Vondelparkkiin. Sitten mentiin eilen illalla löytämääni eräkauppaan. Tai noh, ei silleen “hardcore eräkauppa” vaan kevyellä trendikkäällä vivahteella. Aika kallis paikka oli, mutta hieno villatakki löytyi. Ja ostin sen. Mentiin sitten keskustaan ihastelemaan tulppaanikatua ja käytiin ostamassa tuliaisia. Käytiin myös nunnaluostarissa, Beijinghoffissa kiertelemässä. Se oli mahtavan rauhallinen paikka tässä hektisessä kaupungissa. Vähän kamerakaupassa käytiin tsekkailemassa hintoja jonka jälkeen olikin taas kahvitauko croissantin kera. Käytiin sitten Foam-valokuvamuseossa. 7,5€ oli liput. Lippu kattoi myös naapuritalon näyttelyn (jonka juuri olisin halunnut nähdä), mutta se ei ollut auki maanantaisin, oltaisiin voitu mennä samalla lipulla sinne tiistaina, mutta eihän me silloin enään täällä olla. Noh, käytiin kuitenkin Foamin näyttely tsekkaamassa ja siellä oli mahtavan kokoisia vedoksia kuvaajalta joka oli kuvannyt isolla formaatilla maailman aurinkorantoja. Tarkkuutta ja värejä löytyi. Yksi osa näyttelystä oli Etelä-Afrikasta, siitä todellisesta puolesta, ei siitä valkoisten ihmisten alueesta. Todella karua seutua.
Näyttelyn jälkeen oli ruokatauko, Replay Cafeessa. Ruuan jälkeen mentiin läheiselle aukiolle katsomaan breakdance esitystä ja siitä mentiin sitten laukkuostoksille. Ostin North Facen lähettilaukun. Meinasi käydä ohraisesti kun olin maksamassa ja mulla ei taaskaan ollut henkkareita mukana. Ne oli hotellissa. Niillä ei toiminut sirukortti juuri silloin joten taas sitten siinä sählättiin. Loppujenlopuksi todistin henkilöllisyyteni käyntikortilla. Hoh hoh hoooo. Tästä lähtien pidän henkkarit aina mukana. Myyjä kertoi myös sen että Amsterdamissa pitäisi aina olla henkkarit mukana, ihan maan laki sano niin.
Hotellilla nukahdettiin vähän yli tunniksi. Sitten pienet venyttelyt ja lähdettiin etsimään hotellia missä John Lennon ja Yoko Ono viettivät honeymooninsa (Bed-In) huoneessa numero 902. Hotelli löytyi ja se oli ihan perus Hilton hotelli. Ei kummempaa. Vähän fiilistelyä ja vähän kuvaamista. Sitten kaupassa käytiin ostamassa iltaruokaa ja matkaruokaa huomiseksi. Foccaciaa, sushia, appelssiinimehua ja KitKattia. Kävelymatkalla ihasteltiin vielä hienoja taloja ja kurkisteltiin vähän sisällekkin. Kauniin näköistä yövalossa. Hotellilla alkoikin sitten taas pakkailu ja valmistautuminen huomiseen matkaan, eli kohteen nyt Brugge.
Kiva paikka käydä. Ei kovinkaan paljon kuvattavaa, paitsi tietenkin ihmiset. Mutta ,coffeeshopit ja teinit jotka tulee juuri niiden kahviloiden takia Damissa käymään alkoi ärsyttämään heti ekan päivän aikana. Amsterdamissa parasta aluetta on kaikki muut paitsi itse keskusta. Kehiä kannattaa kiertää ja kehien ulkopuolelle kannattaa mennä katselemaan. Halpa paikka Amsterdam ei ole. Ja jopa ne 2dl 7Up pullotkin maksoi jopa kolme euroa. Ehkä joskus ohikulkumatkalla voisi pariksi päiväksi mennä vielä käymään.
Viime viikolla tuli vähän tilailtua tavaraa Rajalasta ja Luovasta. Luovasta tilasin tuollaisen 70cm x 140cm tasovalon Elican sovitteella. Noh, se tuli aika nopiaa ja kun aloin kokoamaan sitä kämpillä, niin kuinkas ollakaan Elican sovitteen rei´istä kolme olivat liian pieniä ja tasovalon kepit eivät menneet sisään. Joten itsellä kun ei ole porakoneessa metalliporia niin se sovite lähti takaisin ja toivottavasti saan uuden tällä viikolla.
Tänään olikin sitten vuorossa pieni reissu Oulun Verkkokauppaan. Piti mennä hakee ihan muuta, mutta käteen jäi taas kaikenlaista. Esimerkiksi pattereita, LumiQuest FXtra värikalvosetti, LumiQuestin snootti ja pyöröpolarisaatio lasi Canonin 17-40mm objektiiviin.
Sellaisia leluja nyt. Eli seuraavaksi voisi jonkilaisia testauksia alkaa väkertään. Eniten kiehtoo, että mitä keksin noilla värikalvoilla, voi tulla aika kivaa settiä. Sillä voisi myös tehdä vähän erivärisiä valovirheitäkin, joista tietenkin tykkään kuin hullu puurosta.
Antwerpeni näytti aika ghettolta kun sinne saavuttiin, siis ei keskusta vaan lähiöalueet. Todella huonossa kunnossa ainakin raiteiden lähettyvillä olevat asuinalueet. Ja kun vielä vettä satoi niin betoni näytti aina vain kauniimmalta. Antwerpenin rautatieasema olikin sitten taas ihan toista luokkaa, 
Ulkona tihkutti vettä, mutta saatiin sateenvarjo lainaan. Käveltiin talon emännän opastamaa reittiä. Todella
Aamupalan jälkeen lähdettiin katselemaan hotellin lähellä sijaitsevia tuulimyllyjä. Pitsiaitainen tuulimylly oli parhaimmassa kunnossa, muut vähän remonttivaiheessa. Turistit kuvasivat tuulimyllyjä ja
Sateen jälkeen lähdettiin ulos haistelemaan raikasta Bruggeä. Ei ollut mitään tiettyä paikkaa mihin oltaisiin menty joten käveltiin vain. Kun suunnattiin takaisin hotellille päin niin huomattiin baari, 
Eli viime torstaina oli isoin keikka mitä tähän asti olen kuvannut. Aloitettiin kello 0745 hommat. 
Samalla näissä kuvauksissa sain testattua kunnolla tuon uuden Canon 17-40 4L linssinkin jonka ostin. Ja tietenkin kamerana oli aina luotettava tankki Canon 1D Mark II, vaikka on vanha niin laatu on edelleen ihan ykkösluokkaa.
Joskus noin vuosi sitten lupasin Leskisen pöydän ääressä Villelle, että otan hänen ja Riikan hääkuvat. Häiden muut kuvaukset sai hoitaa sitten joku muu.
Aamulla aikainen herätys. Rinkka valmiiksi. Selkään. Maksoin hotellin ja kävästiin vetämässä aamukahvit ja appelsiinimehut. Respan tyttö kertoi, että oli itse juuri tullut Damista ja ilmat eivät olleet kovin suotuisat, vettä oli tullut ja paljon. Otettiin taksi hotellillta ja suunnattiin rautatieasemalle. Berliinin päärautatieasema on kyllä hienoimpia asemia mitä olen nähnyt. Iso. Lasinen. Looginen. Raiteelta 13 lähdettiin prikulleen ajassa. Odotettiin että kaikki muut menee ensiksi istumaan, koska meillä ei ollut paikkalippuja. Tai noh, en kyl tiennyt että oliko muillakaan. Kun olin laittamassa rinkkaani ylähyllylle niin yksi hihna osui vieressä istuvan naisen silmään. Siinä meikä sitten joka kielellä pyyteli anteeksi. Ei kuitenkaan mitään pahempaa käynyt. Maisemia katseltiin, Bad Bentheimin asemalla käytiin polttelemassa tupakat ja jaloittelemassa. Siitä matka jatkuikin sitten Hollanin puolella. Sen huomasi junassa myös siitä, että kuulutusten kieli vaihtui erittäin oudoksi. Kutsukaamme sitä myös hollaninkieleksi.
Käytiin kävelemässä ja katsastelemassa mestoja.
Polkupyöräilijöitäkin alkoi jo oppia havaitsemaan ja varomaan. Pyöriä oli kyllä kaikkialla. Sillat täynnä, kadut täynnä ja rautatieaseman vasemmalla puolella oli monikerroksinen pyöräparkki. Sieltä oli varmasti oikein mukavaa yrittään omaa Helkamaa lähteä hakemaan. Jos sen edes löytää. Käytiin rautatieasemalta ostamassa junaliput Bruggeen. 30€ oli kappalehinta ja niissä luki vain “Amsterdam – Antwerpen”. Ei vissiin saanut ostettua lippua Bruggeen asti. Tai sitten liput kelpaa koko Belgian alueelle. Noh, päätettiin ottaa asiasta selvää vasta Antwerpenissä.
Sadetta luvattiin ja sitä myös saatiin. Jokapuolella oli aika hiljaista. Käytiin aamukahvilla vanhassa leipomossa joka oli ollut samaisessa paikassa yli sata vuotta. Se sijaitsi Joordanin puolella. Kierreltiin, kaarreltiin, kuvailtiin ja Heidi kävi kauppoja läpi. Yksi kauppa jäi mieleen, paljon vekkuleita tavaroita ja paljon Lomo-kameroita. Meinasin Fisheye Lomon ostaa, mutta sitten järki tuli eteen. Eihän mun muistikortit niihin mene, heh. Käytiin pienessä ravintolassa vetämässä ciapatta-leivät, vastapuristettua appelsiinimehua ja lattet.
Hotellilla nukahdettiin vähän yli tunniksi. Sitten pienet venyttelyt ja lähdettiin etsimään hotellia missä John Lennon ja Yoko Ono viettivät honeymooninsa (Bed-In) huoneessa numero 902. Hotelli löytyi ja se oli ihan perus Hilton hotelli. Ei kummempaa. Vähän fiilistelyä ja vähän kuvaamista. Sitten kaupassa käytiin ostamassa iltaruokaa ja matkaruokaa huomiseksi. Foccaciaa, sushia, appelssiinimehua ja KitKattia. Kävelymatkalla ihasteltiin vielä hienoja taloja ja kurkisteltiin vähän sisällekkin. Kauniin näköistä yövalossa. Hotellilla alkoikin sitten taas pakkailu ja valmistautuminen huomiseen matkaan, eli kohteen nyt Brugge.
