Brugge 2009

Aika: 25.8.2009 | Kirjoittaja: Pasi Lehtinen | Kategoria: Matka, Valokuva | 2 kommenttia »

Kesän matkatarinat jatkuu. Nyt vuorossa Belgian Brugge. Rauhallinen kaupunki joka tuli juuri oikeaan väliin matkallamme. Rauhaa ja hyvää ruokaa.

Brugge kuvat 2009

Tiistai 9.6

Aamulla (siis Amsterdamissa) loput kamat taas rinkkaan. Respan tytölle rahat käteen ja ulos. Mentiin naapurikadulle odottelemaan ratikkaa numero 2. Hintaa tiketillä oli 1,60€. Kohti rautatieasemaa. Oltiin mukavasti ajoissa ja oli jopa kuninkaalliset yhdeksän minuuttia aikaa vetää röökikin ennen junaan nousua. Juna kulki Rotterdamin ja Den Haagin läpi ja junan vaihto tapahtui Roosendaalin asemalla. Siinä palloiltiin noin puoli tuntia. Punainen Belgian paikallisjuna iski raiteille. Kunnon vehje, ei mikään kylmä ja kolkko hitech-pendolino. Piti vielä konduktööriltä kysästä että kai tää juna Antwerpeniin menee. Menihän se. Konduktööri myös ihmetteli kun meidän tikettejä ei oltu leimattu, että oltiinko me myöhästytty jostain junasta. Kerroin vain, että eipi oo leimaa saatu koska ei ole lippuja tarkastettu koko matkalla. Eli Hollannista Belgiaan pääsee helposti pummilla, heh heh.

Antwerpeni näytti aika ghettolta kun sinne saavuttiin, siis ei keskusta vaan lähiöalueet. Todella huonossa kunnossa ainakin raiteiden lähettyvillä olevat asuinalueet. Ja kun vielä vettä satoi niin betoni näytti aina vain kauniimmalta. Antwerpenin rautatieasema olikin sitten taas ihan toista luokkaa, kaunis ja kiehtova. Ihasteltiin siellä vesisadetta, Jouduttiin sitten ostaan liput Bruggeen (eli ei, ne liput Amsterdamista eivät kelvanneet). Maksoi 13,60e per pää tiketti Bruggeen. Kävästiin ostamassa vähän patonkia ja kahvia joita nautittiin asemalla raiteiden vieressä. Samalla sai venyteltyä vähän jalkojakin. Juna kohti Bruggeä lähti 14:20 ja raiteelta kolme. Puolitoista tuntia kestää matka. Matka meni leppoisasti ja maisemia katsellen.

Heti kun saavuttiin Bruggen asemalle niin mentiin ostamaan liput Pariisiin. Brysselin kautta juna kulki. Hintaa kahdelle lipulle tuli YLIHUIKEAT 136€. Odotimme vähän halvempaa kun matkakin on aika lyhyt. Juna lähtee 10:58 ja perillä 14:00.

Yritettiin sitten etsiä linja-autoa joka menisi lähelle meidän hotellia Bruggessä. No eihän siitä bussikartasta saanut dippa-insinöörikään selvää. Luovutus. Otettiin taksi. Joka maksoi 10:40€. Olisi varmaan tullut halvemmaksi jos taksikuski olisi tiennyt missä hotelli sijaitsee, kun tuntui että ei ollut herran GPS-laitteestakaan mitään hyötyä. Olisi pitänyt iPhonella vähän auttaa.

Hotellin edustalla sitten etsittiin hotellin ovea. Perkeleen moderni kämppä. Liian. Siis, ei ovea löytynyt. Pelkkää seinää. Perkele. Sentäs talon emäntä huomasi meidät ulkona pälyilevän ja tuli seinästä ulos ja ohjasi meidän sisään. Istahdettiin herrasväen olohuoneen ison pöydän ääreen. Pientä tutustumista ja lappujen kirjoittelua. Hän kertoi meille tuulimyllyistä, kaupungista ja pitsin nypläämisestä (jota myös minun mummoni harrastaa). Sitten kyselyä, että mitä halutaan aamulla syödä, kahvia, leipiä  (tummaa, vaaleaa), hilloja, mehua ja kaikista tärkein, mitenkäs ne kanamunat??? Keitettynä? Paistettuna? Otimme keitettynä. Noh,  viiden minuutin munat? Vai jopa seitsemän minuutin munat? Otimme seitsemän. Käytiin sitten vähän taloa läpi ja opeteltiin magneettiavaimen käyttöä. Meidän huoneemme oli todella viihtyisä ja oli oma parvekekkin. Sitten emäntä kyseli, että oliko meillä mitään pyykkiä mitä pitäisi pestä. Eipä ollut, mutta Heidillä oli pari paitaa jotka voisi silittää. Noh, siitähän emäntä riemastui. Aika pikaisesti se ne tärkkäsi, koska kohta ne oli laskostettu oven taakse. Otettiin pienet nokkaunet ennen ulos lähtöä.

Ulkona tihkutti vettä, mutta saatiin sateenvarjo lainaan. Käveltiin talon emännän opastamaa reittiä. Todella kauniita katuja ja älyttömän rauhallista. Ja pieni vesisade vielä kasvatti tunnelmaa kanaalien pinnassa. Keskustan torille kun saavutiin niin Belfry nousi jykevästi esiin. Se todellakin näyttää linnalta Taru Sormusten Herrasta. Siltä pahiksen linnalta. Kamera teki jälleen käskettyä työtä. Vähän se myös kastui, mutta kyllä se kestää. Ennenkin kestänyt. Mentiin torin laidalla olevaan ravintolaan istumaan, koska vettä alkoi tulla aika railakkaasti. Siinä sitten samalla tilattiin clubsandwichit ja ranskalaiset perunat. Ja oli kyllä hienoin ranskalaisten perunoiden esillelaitto mitä olen ikinä nähnyt. Nämä ihmiset arvostavat ranskiksia, outoa. Vielä sitten kahvit päälle.

Käveltiin kaupunki läpi rautatieasemalle asti. Takas tultiin sitten yleistä kauppakatua pitkin. Ja jälleen edessäni hohti Wolfskinin kauppa. Oli jo sen verran myöhä, että se oli kiinni. Kadulla oli myös aika monta suklaapuotia. Nekin kiinni jo. Käveltiin vain edestakaisin ja nautittiin kaupungin tunnelmasta. Käytiin hotelilla välistä kunnes mentiin ilta/yökävelylle katsomaan miltä paikat näyttävät iltavalossa. Kanaaleiden vieressä käveltiin ja kuvailtiin. Tänne kyllä pitää tulla toistekkin paremmalla ajalla. Hotelilla tsekkasin mailit ja hoidin vähän pankkiasioita. Sitten yöpuulle ja odottamaan niitä seitsemän minuutin munia.

Keskiviikko 10.6

Aamupalapöytä oli korea. Koko pöytä täynnä tavaraa. Ja ne munat myös. Tasan seitsemän minuuttia. Hillojakin oli varmaan viittä erilaista. Ulkona tuli jälleen vettä, mutta eipä se harmittanut tämän herkkupöydän ääressä. Heidillä tuli iso ongelma, se niin halusi alkaa siivomaan pöydästä ruokia pois ja tiskaan astioita, mutta kun ei tiennyt että mihin mikäkin kuuluu ja mihin ruokia pistää. Joten tehtiin vain 60% siivous. Heh.

Aamupalan jälkeen lähdettiin katselemaan hotellin lähellä sijaitsevia tuulimyllyjä. Pitsiaitainen tuulimylly oli parhaimmassa kunnossa, muut vähän remonttivaiheessa. Turistit kuvasivat tuulimyllyjä ja minä kuvasin heitä kuvaamassa tuulimyllyjä. Jatkettiin siitä sitten takaisin keskustaan, oltiin menossa Holy Blood kirkkoon, mutta tattatatadaaa, sehän oli juuri kiinni. Kiitos. Mentiin sitten melkein vieressä sijaitsevalle torille josta lompakko aukesi sen verran, että ostettiin pari paikallista akvarellimaalausta. Mies maalasi sillalla ja vaimo myi niitä vieressä torilla. Sitten eteemme avautui outo ja viehkeä saippuakauppa. Noh, pakkohan sinne oli mennä käymään. Mitä värejä! Ja tuoksuja! Voi pyhä saippua, Batman! Ja rahaakin paloi. Nimittäin ostettiin kaikki tuliaiset sukulaisille sieltä. Eli kaks keskikokoista kassillista saippua. Liikkeen naisomistajan kanssa juteltiin melkein tunnin verran siellä. Suomesta. Suomen kielestä. Öistä jolloin aurinko ei laske. Saunasta. Sauna tuoksuista. Heidän tavasta valmistaa saippuat itse. Kun lähdttiin kaupasta niin mulla alkoi mahassa möyryämään. Johtui varmaankin liian tuhdista aamupalasta johon en ole tottunut. Käytiin kuitenkin vielä viimeisillä voimilla Wolfskinin kaupassa josta ostin yhden paidan. Jälleen myyjä (kuten saippuakauppiaskin) oli ihmeissään meidän suomenkielestä kun se kuulosti niin oudolta. Nyt sitte hotellille taputtelemaan vatsaa. Sparin kautta, josta ostettiin mehua ja vähän syötävää.

Otettiin todella pitkät nokkaunet. Kun vähän heräiltiin, niin lähdettiin valmistamaan ruokaa mitä oltiin ostettu. Samalla tavattiin taloon tulleet toiset asiakkaat, amerikkalaisia. Joista toinen asui Hollanissa. Mentiin sitten vielä vähäksi aikaa loikoilemaan, koska vettä tuli taas aika ahkerasti.

Sateen jälkeen lähdettiin ulos haistelemaan raikasta Bruggeä. Ei ollut mitään tiettyä paikkaa mihin oltaisiin menty joten käveltiin vain. Kun suunnattiin takaisin hotellille päin niin huomattiin baari, jossa kyltissä luki “Hobit”. Jaahas, siis niinku Taru Sormusten Herran Hobitti? No kyllä, no pakkohan se on nähä. Sisään vain. Kunnon kapakka. Ja pöydässä oli Hobitti-uutis-lehtinenkin (maksoi euron jos halusi mukaan) jossa oli myös ruokalista. Otettiin kahvit, suklaamoussea, omenapiirakkaa ja ihmeteltiin meininkiä. Jopa tarjoilija näytti ihan Frodolta. Jätettiin Kontu ja tihkusateessa takaisin hotellille. Huomenna aamulla taas seitsemän minuutin munat. Pariisiin seuraavaksi.

Brugge kuvat 2009

Brugge, mahtava

Tänne siis kyllä pitää palata. Täällä saa silmät ja sielu levätä. Rauhallista. Mahtava kävellä iltaisin. Sade esti odotetun veneajelun, mutta se pitää tulla vielä testamaan. Ja suklaata riitää moneen napaan.

---