Paris 2009
Aika: 28.10.2009 | Kirjoittaja: Pasi Lehtinen | Kategoria: Matka, Valokuva | ei kommentteja »Tämä Pariisin tarinat jäi vähänä myöhäiseksi. Tarinaa sen verran, että ei ole ehtinyt. Viisi päivää kuitenkin siis Pariisissa vietettiin. Ja hei, Pariisiin on aina hieno palata.
Torstai 11.6.2009
Aamulla herätys Bruggessä. 09:00 aamupalalle. Pöydässä taas munat ja hillot. Kanssamme tuli istumaan kaksi amerikkalaista naista. Toinen asui Amsterdamissa, mutta toinen oli tullut suoraan suuresta maasta. Siinä jonkin verran rupateltiin kunnes alkoi tulemaan ihan korvista toisen naisen Amerikan kehumiset, esim Amerikan lippumuseo, joo, se on se talo missä se nainen teki amerikanlippuja. Ihan mieletön. Ja ilmanen. Siis ihan mieletön. Mielettömämpi. Mieletöin! Ja siis on muitakin museoita. Ihan mielettömiä. Hollannissa asuva nainen istui hiljaa. Italiasta kotoisin oleva mies istahti myös seuraamme. Hänkin istui hiljaa. Lopuksi puhuttiin joulupukista sitten kadottiinkin yläkertaan hakemaan rinkkoja.
Jonkin aikaa juttelimme vielä talon emännän kanssa niitänäitä ja maksoimme laskun käteisellä. Bussilla suunnistettiin asemalle ja oikea raidekkin löytyi hetkessä. Heidi teki viimieset ostokset, eli belgialaista suklaata junamatkalle. Heidi nukkui. Minä katselin ikkunasta ulos. Brysselissä hypättiin ulos ja venyteltiin jalkoja tupakan kera. Seuraavan oli vuorossa Thalys-juna, vähän nätimpää vaunua siis. Olisi ollut wi-fi mahdollisuudetkin, mutta en jaksanut alkaa testaamaan. Torkahdin itsekkin. Heräsin kun joku puhui suomea kovaan ääneen. Nuori pariskunta joilla oli maailman isoimmat matkalaukut mukana. Päätimme olla hiljaa. Herättiin Pariisin Gare du Nordilta. Tärkeä välihuomautus: junamatkalla nähtii paljon lehmiä ja lampaita. Gare du Nordilla tsekkasin iPhonen Metro softasta metroreitin ja hypättiin metroon numero 4. Metro pysähtyi aika lähelle meidän hotellia, mutta pikkusen oltiin hukassa kun iPhonen kartta ei meinannut toimia. Mut, kyllä perille löydettiin, Hotel des Carmes, Des Carmes tiellä. Pantheonkin näkyi tien toisessa päässä.
Avaimet. Kiitos. Ylös. Toinen kerros. Sisään. Huone 210. Kamojen purkaus. Venyttelyä. Ja takaisin ulos. Mentiin heti katsomaan Pantheonia, koska olihan se naapurissa. Kuvailin jonkin verran kunnes ampiainen pörräsi päin linssiä (huom. kuvan vasemmassa reunassa on se ampiainen). Se oli merkki, että nyt riitti. Ostettiin leipää, melonia, juustoja ja juotavaa. Suunnattiin Luxembourgin puistoon. Puiston sivussa olevalle penkille syömään ja katselemaan menoa. Jengiä tässä puistossa riittää aina. Joko seurustellaan, luetaan tai sitten vaan filosofisoidaan. Murkinat syöty ja jalka kohti Eiffeliä. Invalidesin edustalla oli jokin ihmeen sotilasparaati/bileet/kemut ja paikka näytti joltain rokkifestareilta. Eli siitä ei tällä retkellä kuvaa oteta. Champs de Mars puiston keskellä olevalle nurtsille heitettiin tavarat ja sitten alkoi totaalinen rentoutuminen. Luettiin kirjoja, vähän nukuttiin, katseltiin iloisia ihmisiä jotka ottavat kuvia itsestään Eiffelin kanssa. Isä otti tyttärestään lähes sata kuvaa vasemmalla, edessä japanilaisperhe otti itsestään hyppykuvia, oikealla pariskunta vaan kihnasi toisiaan.
Kävästiin Eiffelin alapuolella katsomassa turistimassaa ja pitihän mun vähän uusia kuvia ottaa ite hökötyksestäkin, jossa se vaikka olisi tässä neljän vuoden aikana vähän muuttunut. Jatkettiin siitä kävelyä rantatielle. Joku amatöörihuijari yritti klassista “sinulta taisi tippua tämä hieno sormus”-temppua siinä matkalla. Ei oikein lämmennyt idealle. Piss off! Noh, se yritti sitten samaa meidän edessä käveleville. Ei poikaa onni suosinut siinäkään tapauksessa. Kunnon ossaaja, helevetti. Pysähdyimme katselemaan Grande Palaisin päällä liehuavaa ranskanlippua. Päättelimme, että se on aika iso. Jatkoimme kävelyä ja tarkastelimme siltoja.
Tuttu puusilta tuli taas, se on se paikka missä paikallinen nuoriso tykkää istuskella ja varsinkin iltaisin punaviinit kaatuilee. Notre Dame pilkotti edessäpäin. Ja vasemalla olevalla sillalla oli jonkintyyppiset muotikuvaukset menossa, pikkuinen mankka mukana josta tuli jotain Ibiza-tekno-poppia ja valokuvaajalla Canon 30D-40D tyyppinen kamera kittilinssillä. Ei ne laitteet, mutta se fiilis. Notre Damella ei käyty vaan suunnattiin jo hotellille, päivä kuitekin jo kävelty ja ilta saapuu. Vähän iltaruokaa piti tietenkin hakea. Pestiin pyykkiä ja katseltiin nukahtamiseen asti telkkarista CNN:ää.
Perjantai 12.6.2009
Ja kyllähän sitä tuli nukuttua sikeästi ja pitkään. Ylös ja ulos. Aamu-cappucinot lähikuppilasta maksoi 5,50€. Ja hyvää sellaista. Latinalaiskorttelin vilskettä kuuman kahvijuoman ja savukkeen kera, tätä sitä oli odotettu. Lähdettiin etsimään kuuluisia taiteilijakahviloita jotka sijaitsevat Montparnessen hautausmaan lähistöllä. Pienen sekoilun jälkeen ne löytyi ja pettymys oli odotettua. Nehän olivat aivan täpösen täynnä turisteja ja hinnat katossa. Puuuh, pitihän se nyt arvata.
Parit mulkaisut ja jatkoimme matkaa. Jälleen saavuttiin Luxembourgin puistoon. Nyt toiselle puolelle ison kultaisen pään viereen istahdettiin. Vähän mehua ja leipää. Menimme puiston toiselle puolelle kuuntelemaan orkesterin soittoa, vissiin joku paikallinen poliisiorkesteri taisi olla.
Kuvailtiin hetki Pariisia silloilta katsottuna ja sitten kävimme Notre Damessa. Siellä oli juuri messu menossa. Menimme muiden joukkoon istumaan ja kuuntelemaan. Olimme viime reissullakin täällä messussa, mutta silloin tulimme aika loppuosuudessa, nyt saatiin nauttia koko setti. Se fiilis siellä on kyllä todella erikoinen. En osaa selittää, se pitää itse kokea. Tippahan siinä meinaa silmään tulla.
Käväsimme sitten hotellilla vaihtamassa vaatteita. Hotellista korttelin päässä oli crepes-koju. Pitihän sellanen ottaa. Sikana rasvaa ja vielä isompana sikana juustoa. Hooooo, mieletön pommi! Ja sitten grande finale! Päätimme vihdoin mennä jokiristeilylle. Itse en ollut ajatuksesta kovinkaan ihastunut, mutta luovutin pienen väännön jälkeen. 12€ maksoi liput ja jonkin verran odottelua jonossa. Istahdettiin ensiksi keskelle paatti. Kunnes päätimmekin mennä ihan veneen etuosaan. Hyvä veto oli, sillä taakse hyökkäsi noin 70-90 amerikkalaista teiniä. Jokiristeily olikin aivan mahtava. Kuvia tuli otettua aika raakasti, sillat, rakennukset ja Eiffel näyttivät hienoilta iltavalossa ja puolessa väliä retkeä olikin jo aika pimeää. Ihmiset heiluttelivat joka sillalla ja törmällä. Ainoa asia mikä harmitti oli laivojen sivuissa olevat megalomaaniset halogeenit jotka valaisi retkellä rakennuksia, ne olivat mielestäni aivan turhat ja olivat vielä kylmän väristä valoa joten se ei kyllä saanut rakennuksia hyvään valoon. Saisivat ottaa pois. Kun kierros oli ohi niin mentiin Notre Damen edustalle katsomaan tulella leikkijöitä ja hyppääviä/kiemurtelevia rullaluistelijoita. Punaviiniä, mehua ja keksejä kaupasta ja hotellille. Masu täynnä. Suihkussa käyty. Nukkumaan.
Lauantai 13.6.2009
Aamulla kahvilan metsästystä. Nyt löytyi ihan kulman takaa. Todellisille pelipaikoille, ikkunan viereen siten että puoliksi sisällä ja puoliksi ulkona, joka siis tarkoittaa että saa tupakoida, heh heh. Kahvien jälkeen mentiin toiselle puolelle jokea. Right bank. Unohdin mainita, että eilen käytiin myös hyvä valokuvanäyttely katsomassa Ile Saint-Lousin saaressa, paljon kuvia Beatleseistä, Rollareista etc. Hinnat olivat myös hyvät, 2000-18 000€. En viitsinyt ostaa. Takaisin tähän päivään. Notre Damen ohi ja Hotel de Villen edustalle katsomaan jonkintyyppistä asemakaavoitus/puisto/ekologia tapahtumaa. Paljon kasveja, ideoita asemakaavoiksi, lisää kasveja, kukkia ja iso Pariisin kartta maassa mihin suunniteltu uusia puistoja. 
Jatkettiin Pompioulle, yksi valokuva näyttely tsekattiin la Photofactoryssä, sitten pysähdyttiin katselemaan ilmapallotaituria, eli sellasta tyyppiä joka vääntää pitkulaisista ilmapalloista eläimiä, hattuja ja mitä vaan. Tämä herra sattuikin olemaan aika kova. Se väänsi esim. yhdelle lapselle Homer Simpsonin pään. Käsittämätön. Sitten odoteltiin todella pitkä aika, että yksi maalari aloittaisi maalaamisen. Sillä riitti sitä juttua niin pirusti, että itse alkujuttuihin meni varmaan 30-45minuuttia. Kun se sitten aloitti ni hänhän oli pikamaalari ja maalaamisessa meni 5minuuttia. Barack Obaman pää oli lopputulos. Tuon odotuksen jälkeen olisi kyllä saanut luvan maalata vähintään kymmenen taulua tolla tahdilla.
Kävästiin pikaisesti Les Hallesin puistossa istumassa ja syömässä. Heidi heitti yhden leivänmurun pikkulinnulle. VIRHE! Samantien vähintään pataljoonan verran puluja hyökkää mestoille. Jätimme sotatantereen ja lähdimme kohti Louvrea. Louvren sisäpihalla pyörittiin ja minä bongailin kuvattavia ihmisiä. Alkoi olemaan todella kuuma ilma. +35° ja varmasti ylikin, pilvetön taivas. Jatkettiin Concordelle josta löyty täyteen buukattu yleisvessa, hinta 0,50€. Pakko oli päästä. Naisten vessajonoa katsellessani olin iloinen, että olen mies ja osaan hoitaa hommani tehokkaasti ja nopeasti. Jatkettiin kohti Champ Elyseetä. Tietenkin, koska se oli suorin tie.
Eka stoppi oli Grande Palais johon hetki jouduttiin jonottamaankin. Siellä oli Andy Warhollin näyttely joka oli koottu ympäri maailmaa. Laajin Andyn näyttely mitä ikinä pidetty. 11€ oli liput, eli ei paha laisinkaan. Kuvia ei saanut ottaa ja turvatarkastus oli jopa lentokenttätarkastusta tarkempi. Todella hyvä näyttely, monia kuuluisia teoksia joita en nyt jaksa linkitellä. Pari tuntia siinä vierähti. Ihmetystä herätti se, että kuinka monen muotokuvan Andy oli tehnyt, niitä oli valtava määrä. Näyttelyn jälkeen istahdettiin edessä olevan puiston nurtsille. Tsekkailtiin naapuria, eli Petite Palaisia ja sitten jatkettiin kohti Riemukaarta. Matkalla poikettiin Toyotan liikkeessä kattomassa konseptiautoja ja yläkerrassa oli Formula 1 -auton renkaidenvaihto skabat menossa. Yksi likka vetäsi aika nopeella ajalla mutterit paikalleen. Riemukaarella oli jokin veteraanien muistopäivä menossa ja pientä paraatin tynkääkin siinä nähtiin. Alettiin oleen aika väsyneitä jälleen ja hypättiin metroon. Matkalta vähän purtavaa ja hotellille. Pienet nokkaunet otettiin.
Kävästiin sitten naapurikaupasta hakemassa vähän punaviiniä, suolapähkinöitä , leipää ja mehua. Kuunneltiin hetki kitaristi-laulajaa joka soitti portaikossa joista noustaan sillalle joka sijaitsee Notre Damen edessä. Porukka oli täysin mukana ja niin oltiin mekin. Sieltä tuli “No Woman No Cry” ja sitten U2:n “One” joka veti aika hyvät aploodit. Istahdettiin Notre Damen edessä oleville penkeille. Taivas oli jo pimeä ja Notre Dame oli hienosti valaistu. Ilta jatkui. Punaviiniä meni. Perfecto! Liekkitaitelijat vetivät jälleen showtaan. Taivaalla vilahti aina välillä Eiffel-tornin majakkavalo. Samainen Pompidou-ilmapallotaiteilijakin oli saapunut paikalle, vääntänyt näyttävästi pitkää päivää, mutta kyllä niitä iloisia lapsia riitti vielä illallakin. Oli aika palata hotellille.
Sunnuntai 14.6.2009
Rennompi päivä. Otettiin julman kokoiset kahvit mukaan ja mentiin juomaan ne Shakespeare & Companyn eteen samalla kun selailtiin kirjoja. Kävästiin perjantainakin pikainen mutka S&C:ssä jolloin nähtiin taas se vanha omistaja (George Whitman) istuskelemassa ulkona. Vielä siis kunnossa. Nyt käytiin ihan tsekkailemassa jotain ostettavaa. James Joyce ei kiinnostanut yhtään, mutta Hemingwaytä (A Moveable Feast) tarttui matkaan ja yksi kirja Pariisin muodista (The Beatiful Fall) ja yksi runoja ja lyhyitä kertomuksia Pariisista (City Lit Paris).
Käveltiin sitten kohti Maraista. Mentiin Ile Saint Louisin kautta sinne ja siinä kuunneltiin vähän vanhan luokan jazzia sillalla. Yhdessä valokuvagalleriassa käytiin josta olisi lähtenyt ihan kohtuuhintaan vedoksia, mutta koko oli aika iso, joten jätettiin ostamatta. Maraisissa pyörittiin ympyrää. Löytyi taas Muji kauppa joka oli Berliinissäkin. Suunnattiin sitten Picasson museoon. Lipun hinta 8,50€ ja ei jonoa lähes lainkaan. Näyttelyssä oli hienoja ja merkittäviä tauluja, mutta saviteoksia oli aivan liikaa, niistä en ole muutenkaan koskaan innostunut. Picasson tapaan tehtyjä outoja möhkäleitä. Ei inspiroi. Sinisen kauden omakuva oli hieno nähdä ekaa kertaa livenä. Takaisin pörräämään Maraisiin, kuuma oli taas, törkeän kuuma. Käytiin Pompidoun edessä katsomassa vähän esityksiä kunnes kamerani alkoi vittulemaan. Ei suostunut enään tallentamaan kuvia. Olin vähän että mitäs perkelettä. Onko muistikortissa vika. On siinä. Onko mulla enempää muistikortteja. Noh ei ole! Tämä on viimeinen ja vielä 8gigan kortti joka piti riittää vielä hyvin. Perkeleen perkele. Alkoi tympimään aika nopeesti. Istahdettiin Les Hallesin portaille säätämään. Noh, ei hätää. Lumix LX3 käteen ja kuvaus jatkukoon. Oli hiki. Kuuma. Vitutti kamera. Mikään mesta ei ollut auki koska oli SUNNUNTAI! Yks kioski näytti mulle SD-korttia, mutta yritin hyvässä valossa ja persepektiivissä näyttää sille sitä CF-korttia että “Tällänen. You know. Bigger. Compact Flash. See?”. Ei ku ei tajunnut. Ei oo. Poistuminen takavasemmalle.
Kun suunnattiin hotellille niin yhtäkkiä kadulle iski jokin kristillinenkulkue. Lauleskelivat ja marssivat. En saanut ideasta kiinni, mutta kenties oli jokin tärkeämpi pyhäpäivä niille. Hotellille kun päästiin niin oli päiväunien aika. Unien jälkeen pientä hiusten leikkuutta ja parranajoa. Vähän myös pyykkien pesua. Lähdettiin sitten etsimään ruokapaikkaa. Omasta korttelista sekin löytyi. Siirryttiin suoraan pääruokaan, koska nälkä oli valtava. Tarjoilija oli hivenen alipukeutunut nainen. Tai siis, ei liian vähän vaatteita vaan ne vaatteet oli kuin jostain b-luokan kovis-transu-leffasta, hoh heh hoo. Ei oo kuvaa, joten vaikea selittää. Ravintola muuten oli hienostunut. Ensiksi Heidille tuotiin väärä ruoka, mutta asia korjattiin. Ruoka tuli. Ruoka syötiin. Ruoka maistui. Kahvit vielä päälle. 38€ makso koko setti, joten ei mikään paha hinta. Takas hotelliin. Vähän tsekkailin työposteja ja vastailin niihin. Luin uusia kirjoja ja mietein että huomenna olisi sitten viimeinen päivä. Harmillista. Tätä voisi jatkaa muutaman vuosikymmenen vielä.
Maanantai 15.6.2009
Sadepäivä. Voihan shit. Mutta, sehän tarkoittaa vain vähemmän kiirettä ja menoa. Sopii meille. Aamukahville jälleen naapuriin. Paikan nimi on muuten Le Metro. Siinä oli hieno viettää sadepäivää. Nyt tuntui siltä, että joudumme ostaa sateenvarjon. Kävimme muutamia erä/travelliikkeitä läpi, mutta ei niistä löytynyt. Päädyimme hienoon turistiversioon, maksoi noin 10€ ja oli totaalisen surkea. Sateessa jatkettiin Les Hallesille. Käytiin nyt sisälläkin ostoskeskuksessa kun ei viitsinyt ulkona olla. Heidi löysi laukun. Ja minä vihdoin muistikortin! Käytiin Les Hallesissa kahvilla ja lounaalle yhdessä raflassa jossa oli ihme ukkeli myymässä. Alkoi jankkaamaan meiän kanssa siitä että miksei me puhuta ranskaa ku ollaan ranskassa, noh, öh, miksei se puhu suomea ku o suomessa. Heh heh. “Bert´s” oli paikan nimi. En ehkä suosittele. Lattarikorttelin kahviloita suosittelen, niissä palvelu ja fiilis ihan sfääreissä. Sitten pitikin mennä hotellille vaihtaa märät vaatteet kuiviin. Päiväunet oli taas kohdillaan.
Käytiin Sorbonnen yliopistolla kyyläilemässä ja istukseltiin siinä viereisessä puistossa. Lähistöllä kuvattiin jotain elokuvaa tai mainosta. Pitihän siinä käydä kyyläilemässä jos vaikka olisi näkynyt Audrey Tautou. Ei näkynyt. Käytiin kaupassa hakemassa sapuskaa ja herkkuja. Hotellilla syötiin ja pakkailtiin. Ulkona vesisade jatkui. Huomenna olisi sitten lento Riikan kautta Helsinkiin. Ja siitä sitten yöjunaan. Pariisi on ollut mahtava vaikka ei missään hittikohteessa ollakkaan käyty sisällä/ylhällä (Riemukaari, Eiffel, Louvre etc). Se olikin vähän ideana, että ollaan vaan ja haistellaan.
Tiistai 16.6.2009
Aikainen herätys. Rinkka selkään. 10:00 taksi tuli. Maksoin hotellin. Taksikuskina aasialainen nainen. Taksin takakontti oli rikki joten heitettiin rinkat takaistuinten takaa takakonttiin. Auton sisustus oli aika huvittava. Vähän tekokasveja siellä täällä ja oma handsfree viritys rautalangasta ja teipistä. Handsfree olikin käytössä, se pulisi koko matkan puhelimeen. 30-35min meni matkassa kentälle. Eli aika vikkellään päästiin. 46€ maksoi matka. Kentällä etsitiin halli 5 ja sitten siihen kahville ja croissantille. AirBalticin leidit pistelivät hitaasti mainoksiaan pystyyn. Tultiin vähän liian ajoissa. Tiketit saatiin, rinkat jollekkin miehelle joka vei ne henkilökohtaisesti suoraan ruumaan. Lisää odottelua taas maailman pienimmässä odotusaulassa. Jossa tax-free myymälän virkaa toimitti pieni lehtikioski. Sellanen siirrettävä nakkikojutyyppinen. Karkkirasia lähti matkaan siltin ja vähän lehtiä. Portti 78 eteen ja lehtiä lukemaan.
Koneessa ei ollut tarjoilua, mutta nälkä oli joten isot ateriat piti ostaa. Elämäni paras lentokoneateria ikinä. Oli todella maittavaa. Riikan kenttä oli kyllä näppärän kokoinen. Ei iso, eikä pieni. Pitkulainen. Pari putiikkia ja pari kahvilaa. Huomasin, että Riikan kentällä ei ollut savustelutilaa. Huomasin myös, että jengi kävi aika tiuhaan siellä vessassa röökillä. Itse en tohtinut. Taas koneeseen. Jälleen ei tarjoilua. Helsingissä oltiin. Laukut otettiin. Bussilla keskustaan. Juna Ouluun lähti 22:30. Ostettiin liput ja mentiin syömään asemalle olevalle grillille. Vetasin klassiset “matkalta-paluu-ruuat” eli nakit ja muusit maidon kera. Ja oli hyvää. Jumalaisen aterian jälkeen ostettiin mättöä junaan ja luettavaa.
Junassa luin kännykästä, että jokin tavarajuna oli posahtanut 21:00 aikaan. Kuusi vaunua tippunut raiteilta ja rata poikki ainakin aamuun asti. Noh, arvatenkin oli juuri meidän matkan varrella. Prkl. Hämeenlinnasta vähän eteenpäin oli sattunut tämä. Joten, kun yöllä saavutiin Hämeenlinnan niin hypättiin bussiin. Aika sekamelska oli ku jengi ihan sekasin että “mitä tehdään, mihin menään, haloo, heiii, hooo, mitä mitä, kuka, maksaako, mihin”. Meinas vähän hermot mennä. Yksi ulkomaalainen pariskunta oli ihan hukassa. Sain kuitenkin jotenkin opastettua nekin Seinäjoelle asti. Bussi oli aivan täynnä. Annoin oman istuimeni sille toiselle ulkomaalaiselle ja menin Heidin kanssa taakse lattialle hengaileen. Olo oli kuin ennenvanhaa teininä. Vain pussillinen Karhua puuttui kuvasta. Tampereella vaihdettiin taas junaan. Ja siellä juna oli jo myöhässä kun odotti meitä, ja sitten odoteltiin vielä yli tunti. Eli myöhässä kunnolla. Outo nainen heilui viereisellä istuimella. Se ei oikein tiennyt oliko kuuma vai kylmä. Ja ei pysynyt paikoillaan hetkeäkään. Siinä sitten istuskeltiin. Uni ei tullut. Sitten kun aamu alkoi sarastaa ni alkoi unikin tulla. Muutaman tunnin nukuin ja sitten oltiin Oulussa. Pää aivan sekasin. Äkkiä kotiin. Vähän maitoa kioskilta ja taksiin. Kotona suoraan sohvalle ja uni tuli heti. Retki oli päättynyt.
Pariisi, toimii aina
Pariisissa on sitä jotain. Ja nyt kun kirjoitan tätä, niin melkein tekisi mieli ostaa liput taas sinne. Edes vähäksi aikaan istumaan sinne kahvilaan ja katsomaan latinalaiskorttelin menoa ja aamuisen toripaikan hulinaa. Jos ens vuonna tulee taas reiliretki niin sen voisi jälleen lopettaa Pariisiin. Tai ehkä jo aikaisemminkin.
Arkistossa jo kauan ollut kuvat kesäisestä Hailuodon retkestä. Oltiin Heidin, Niinan ja Henrin kanssa kevyellä piknikillä. Ja tietenkin muutamia räpsyjä tuli samalla otettua. Ajattelin vähän erilaista näkökulmaa etsiä kuviin tekemällä niistä kuvapareja jotka ehkä kertoisivat matkan tarinan paremmin kuin kuvat yksinään.
Bändiltä tuli sinkku noin viikko sitten. Tässä siis ekoja kuvia mitä silloin otettiin. Loput kuvat sitten esille 2010 alussa kun levy tulee kauppoihin. Muutamat kuvat laitoin 
