NYC osa 2.

Aika: 19.6.2010 | Kirjoittaja: Pasi Lehtinen | Kategoria: Matka, Valokuva | 5 kommenttia »

Maanantai 24.5.2010

Koko päivän kuvat löytyy täältä

Kuvat voi myös katsoa Flickkerin slideshowna täältä.

Aamulla ylös. Ja vielä yhdet aamukahvit Ärrältä. Juha lähti meidän mukana keskustaan ostaan iPhonelleen kuoria. Hypättiin suorilta sitten Finnairin bussiin. Kentällä läppäri, kamerat, sketchbookit ja lempipaita päiväreppuun. Jonoja ei ollut joten aika nopiaa pääsi etenemään. Tiskillä vielä tarkisteltiin että kaikki tuhat ja yksi hakemusta oli täytetty, ja olihan ne, viimeiset niistä tasan viikko sitten jotka löysin vahingossa. Samalla ku vietiin rinkkoja erikoisketjulle niin Finnair-neidin kanssa tuli keskusteltua tuhkatilanteesta. Viiminen lause mun suusta oli “Sama se miten käy, kuhan päästään sinne ni ei sitten kiire pois ole”.

Turvatarkastuksessa tietenkin meikä piippas vaikka taskut tyhjänä. Ei muuta kun käsipelillä sitten. Heidi alko pyöriin kauppoja. Meikä pyöri savukeella ja kävin kioskilta ostaa uusimman Wired-lehden. Sitten mentiin köllöttelemään lähtöportin viereen. Hyvää aikaa tsekkailla päivän uutisia tunnin ajan. Ja tietenkin viimeiset tiedot taivaan tuhkista. Hyvältä näytti.

Koneessa tarjottiin Iltasanomat ja tietenkin New York Times joka oli kooltaan jo lupaava. Odotan innolla sunnuntaipainosta. Saatiin paikat keskiosiosta. Pieni pettymys. Kun saatiin tavarat aseteltua niin aasialaisrouvat kysyivät että haluisimmeko vaihtaa paikkaa heidän kanssaan kun heidän koko perhe on tässä teidän rivissä. Meikä vähän epäröitti ensin, mutta sitten kun tuli taikalause “Yes yes, our seats are window seats” ni johan aloin pakkaamaan ripeästi ja siirtymään. Eli saatinpas ikkunapaikat! Paikka oli 49J. Suosittelen :)

Kone käyntiin. Vähän sumua ilmassa. Touch-näytöt päälle. Ruoka melko nopiaa nokan eteen. Salaattia ja lasagnea. Ja parit kahvit päälle. Ei moitittavaa. Kuka valitti lentokoneruuasta? Shut up! Aloin katsomaan Saatchista dokkaria (mies joka sponssasi nuoria lupaavia taiteilijoita). Ja sen jälkeen tsekkasin “Vuohia tuijottavat miehet”. Yritin alkaa katsomaan Sherlock Holmes-leffaa mutta alko kyllästyttään. Yritin myös Avataria katsoa toistamiseen, mutta sitä en jaksanut viittä minuuttiakaan. Tarjoilu pelasi vikkelään, joten ei ehtinyt nälkäkään yllättämään. Vähän karkkia ja pähkinöitä piti ostaa kun leffoja katseli. Herra kapteeni kertoi että olemme n. 30minuuttia etuajassa. Loistavaa.

Ainiin, koneessa piti vielä täyttää kaksi hakemusta lisää. Samoja “tiukkoja” kysymyksiä kuin edellisissä lapuissakin.

Sitten. Iski ihan PERKELEEN kovat möykyt ilmassa. Pistin Miles Davisit soimaan täysillä kun kuulosti siltä että kohta tämä kone hajoaa käsiin. Vartti oli sellasta hyppimistä että meinasin jo passin kanteen alkaa kirjottamaan testamanttia.

Kun vihdin laskeuduttiin niin mentiin ekana passintarkastusjonoon. Ja sitähän riitti. Ja törkeen kuuma. Tollanen 45minuuttia varmasti siinä katseltiin valtion mainoksia kuinka passintarkastuksessa pitää toimia. Kun vihdoin tuli meidän vuoro niin ainoa kysymys oli että “So you are here a week?” johon sitten vastailin “Noub. Ten days”. Ja sitten kuva ja sormenjäljet. Kysäsin sitten lopussa (kun kylttejä oli joka puolella) että “So, what´s next? Secondary passport check or what?” johon herra Polliisi “Well, if you want to” ja sitten hirveet naurut. Ja sitten itsekkin hokasin että mikä se oli. Siinäpä sitten höhötettiin kovaan ääneen ja n. 500 ihmistä kyylää meitä kylmät hiet valuen. Näin. Porin poika on saapunut Amerikoihin.

Mentiin sitten hakeen laukkuja. Kun aloin pistään päivärepun tavaroita rinkkaan niin joku pahan päivän murjoma lentokenttäneiti tuli sanomaa että ei tässä saa noin tehdä että eka pitää mennä läpi tarkastuksesta. Höh. Noh, rinkat ja laukut selkään ja kymmenen metrin kävelyä eteenpäin ja sitten tavarat rinkkaan. Vihdoin pääsi röökille.

Taksijono näytti aika pitkältä. Ei mennyt kuin sekuntti kun joku pimeä taksi tuli tarjomaan palveluita. Ja kun en ottanut niin “Are you crazy, check those lines man!”.

Mentiin rauhassa jonottamaan. Samalla saatiin kuulla että joku nainen oli siellä passintarkastuksessa pyörtynyt. Oli vissiin vähän jännittänyt. Taksi saatiin, intialainen hiljanen kuski joka ei paljoa murissut. Päästiin matkalla tutustumaan heti kunnon ruuhkaankin. Kun Manhattan alkoi jo vilkkumaan niin alkoi jo matkanteko helpottamaan. 45$ oli hinta + 5$ tunnelimaksu ja siihen pistin vielä kympin tippiä, eli 60$.

Hotel Chandlerin vastaanotto oli sitten sitä aitoa amerikkalaista kohteliaisuutta täysillä. Small talkkia laidasta laitaan. Wi-fi tunnarit ja avaimet käteen ja kerros oli 10. Huone oli yllättävän iso ja ilmastointi todellakin oli hurisemassa skandinaavisissa asteissa, tuli jopa vähän kylmä. Siisti vessa. Iso sänky. iPod-teline. Iso telkkari. Ainut miinus oli että ikkuna oli sisäpihalle. Purettiin tavarat. Tsekkailtiin mitä uutissa oli menossa. Sitten iltavaatetta päälle (kello oli jo 19-20 illalla) että voi käydä katsomassa pikaisesti että mitäs täällä kaupungissa on.

Ensiksi pari korttelia väärään suuntaan. Sitten oikeaan suuntaan. Empire State Building oli heti muutaman korttelin päässä. Ei ollut ihan niin korkea mitä odotin, mutta oli siinä silti sitä ihan tarpeeksi. Jatkettiin Madisson Avenueta eteenpäin reippaasti. Pikanen käynti Best Buyssä “Do you have any iPads?” vastaus “No. All gone in the morning”. Eli ei napannut heti ekasta paikasta. Ekana tsekattiin Rockefeller Center jossa oli alhalla jokin bändi soittamassa. Niin paljon jengiä että en nähnyt muitakuin basistin. Pienen tiirailun jälkeen jatkettiin Madissonia pitkin. Jokin tyttö yhtäkkiä pysäytti Heidin “I love your shoes. What are they?” johon jotenkin saatiin muokattua lause että ihan tavalliset kangaskengät. Vissiin harvinaisuus täällä :)

Sitten, siellä se oli. Apple Store kuutio. Populaa pyöri sen ympärillä ja kuvaili. Istahdettiin edessä olevan pikkupuiston lähteen eteen vähäksi aikaan ja valmistauduin henkisesti Apple Storen sisään menemiseen. Mitä jos Steve on kotona? Vedänkö high fivet vai Top Gunmaiset low fivet???

Mentiin Storeen sisälle. Jengiä riitti. Kyselin iPadia mutta olivat myös aamulla mennyt koko erä. Eikä tietoa mitenkän niitä tulee taas. Pyörittiin hetki siellä. Ei siellä paljoa nähtävää ollut, aika simppeliä. Jatkettiin sitten takaisin hotellille päin  (olikohan se American Avenueta pitkin). Alkoi olla jo aika pimeää joten sai ihan kohtuullisia kuvia pilvenpiirtäjistä. Ja muutamia ihan jeppis henkilökuviakin streetiltä. Love-teoskin tuli eteen tällä kadulla. Sain yhden kuva ilman että siinä ei ollut vähintään viittä turistia roikkumassa kiinni tai nojaamassa edessä. Radio City Hallissa oli juuri menossa jotkut hipat. Empire State Building oli iltavalaistuksessa. Tässä sitä sitten ollaan. Kävästiin hakees iltaruokaa naapurikaupusta. Leipiä ja appelsiinimehua enimmäkseen. Jalat oli vähän väsyneet ja niin oli myös silmät. Pitkää päivää vedetty. Huomenna jatkuu New York ja iPadin metsästys.

Koko päivän kuvat löytyy täältä

Kuvat voi myös katsoa Flickkerin slideshowna täältä.

---