Sitten jo kauan aikaa sitten kuvattiin Pertun kanssa kinesioteippauskuvia kirjaan. Nyt nekin sai julkaista. Ne voi katsastaa täältä.

Kesäloma vietittiin Hinnerjoella, Porissa ja Helsingissä. Porissa heti piti mennä katsomaan isääni jotta hän näkee esimmäistä kertaa pojan poikansa. Samalla Onni pääsi testaan Harley Davisdsonin päällä loikoilua. Käytiin myös moikkaamassa Tomia, Piritaa, Vanessaa ja heidän pienokaista Lucaa. Pojista tuli heti kavereita.

Hinnerjoella pidettiin sitten ristiäjäiset ja pojan nimeksi tuli Onni Juhani Lehtinen. Hinnerjoki palveli asiansa hyvin, paikalliseen pankkiin saatiin jopa avaimet jotta saatiin lisää pöytiä ja tuoleja. Ristijäispäivä meni mielenkiintoisesti koska paha ukkosrintama liehui aivan lähistöllä. Kylästä pari kertaa lähti sähköt, mutta sentäs olimme jo perunat ehtineet keittämään. Törmälän ja Lehtisen suvut vihdoin tapasivat toisensa kokonaisuudessaan.

Porissa lähes joka päivä kävästiin vähän jazzailemassa ja muutaman kerran pyörähdettiin myös lasten jazzeilla. Kummityttö pääsi ripiltä samaisena aikana, joten parin viikon aikana tuli virsiä veisattua koko vuoden verran. Myös pieni retki tehtiin Reposaareen. Onni pääsi katselemaan vähän kalamiesten touhua. Mummolassa kyllä mieli rauhottui, sinne pitää kyllä päästä kohta takaisin. Kuvia Porin reissusta voi katsella täältä galleriasta.

Jazzaille en ehtinyt kuin muutaman bändin käydä katselemassa. Yksi näistä oli Lupe Fiasco. Pitkän odottamisen jälkeen mies piti nimestään kiinni. Keikka oli todellakin fiasko. Löysä ja mitäänsanomaton. Mutta sentäs seura oli loistavaa. Porin jälkeen sitten suunnattiin Helsinkiin ja sieltä otettiin huone Hotelli Tornista. Tässä pitää huomattaa että ei ole kovin lastenrattaille ystävällinen hotelli. Helsingissä sitten pääsin tsekkaamaan vihdoin ja viimein Princeä! Keikka oli juuri sellainen mitä keikan pitää ollakkin. Eli hyvä. Vähän tuli hiki, mutta se ei tuonut fiilistä laisinkaan alas. Eikä sekään laskenut fiilistä että juostiin lähijunaa kiinni ja ei saatu sitä kiinni. Eli keikka oli todella hyvä.

Helsingistä sitten suunnattiin takas Ouluun viettämään loput lomasta. Pari viikkoa rauhaista oloa. Vähän käväsin töissä fiilistelemässä ja sitten viimeisellä viikonlopulla mentiin Tornioon käväsemään.

Nyt sitten lomat ohi ja takaisin töissä. Remofykin julkaistiin viimeinkin, eli jos omistat Macin, iPadin ja Spotify Premiumin niin ota osoitteeksi www.remofy.com ja shoppaa itsellesi elämää helpottava softa.

Loman aikana sain myös vanhat Kuopion kuvat tehtyä! Niiden setti löytyypi täältä.

Seuraavaksi olisi tulossa vähän studiosettiä. Eli pitihän sitä nyt viimeisinä lomapäivinä nyt vähän päästä studioon käymään. Ne kuvat tulee kohta. Myöskin yhden alkuvuodesta tehdyn kuvauksen kuvat saa pian pistää julkiseksi kun kirja ilmestyy kauppoihin.

Näihin mietteisiin jääpi tämä.

Berliinin valokuvat täällä

Nuremberg 2011 kuvat

Tarina alkaa Helsingistä, senkin voi lukea täältä.

NYC day 1 valokuvat. Ja päivän tarinat tästä.
NYC day 2 valokuvat. Ja päivän tarinat tästä.
NYC day 3 valokuvat. Ja päivän tarinat tästä.
NYC day 4 valokuvat. Ja päivän tarinat tästä.
NYC day 5 valokuvat. Ja päivän tarinat tästä.
NYC day 6 valokuvat. Ja päivän tarinat tästä.
NYC day 7 valokuvat. Ja päivän tarinat tästä.
NYC day 8 valokuvat. Ja päivän tarinat tästä.
NYC day 9 valokuvat. Ja päivän tarinat tästä.
NYC day 10-11 valokuvat. Ja päivän tarinat tästä ja tästä.

Niin se New York matka meni.

Eli tänään 21:30 Never Grow Oldissa, (Oulussa) tykitetään kuvia New Yorkista. Tervetuloa.

Kerronpas myöhemmin kuinka kävi.

Huom. Osa kuvista galleriassa edellisen päivän kuvia.
Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Aikanen herätys ja viimeiset pakkailut. Kävästiin vastaanottotiskin tyypeille sanomassa hyvästit. Tipattiin ovimies ja hypättiin taksiin. Matka kentälle meni paljon sutjakkaammin kuin tullessa, koska ei ollut ruuhkaa niin pahasti. Hinta oli kuitenkin sama, eli 45$ + 5$ tippi. Saavuttiin JFK:lle terminaaliin 8:n. Joka oli aika pieni terminaali, varsinkin tämän maan mittakaavoissa.

Oltiin todella ajoissa siellä ja istumapaikkoja ei ollut missään. Joten lattialla sitten lojuttiin ja luettiin lehtiä, kahvia tietenkin toisessa kädessä. Joku vähän överimpi nainen saapui myös kentälle, kaksi sellaista isoa kuljetustelinettä täynnä Vuittonin laukkuja (lue: arkkuja) ja seurue joka piti niistä huolto. Taksikuskipojat näyttivät niiden edessä siltä että nyt joutuu töitä paiskimaan ja kovaa. Voi raukat.

Vähän jonotusta, nopea turvatarkastus, tarkka passintarkastus ja päästiin vihdoin kauppoja tarkistelemaan. Heidi suuntasi hajuvesiputiikkiin ja mä jäin pyöriin ympyrää. Sitten tapahtui tällänen. Kävin vessassa, Heidi odotteli ulkopuolella tuoleilla. Lähdetiin siitä sitten tsekkaamaan mulle iPhoneen kuoria ja kun myyjä kysyi, että olisko kolikoita, niin Heidi alkoi kaivamaan lompakkoaan. Ja lompakkoahan ei ollut. Mihin ihmeeseen se oli kadonnut? Sitten tuli paniikkikiire. Heidi lähti tsekkailemaan paikkoja missä oli ollut ja mä lähdin toiseen suuntaan tsekkaileen. Yhtäkkiä tulikin kuulutus että “Haidij Tjormala please come to the security check”. Huh, sieltähän se sen sai, se oli jäänyt siihen vessan edessä oleville tuoleille ja joku oli kiltisti palauttanut sen. Ja mitään ei ollut otettu. Loistavaa. Mahtavaa. Retki meinasi saada pahan päätteen, mutta tulihan tästä sitten onnistunut matka ihan kokonaan.

Sitten vielä tunti odottelua ennenkuin päästiin koneeseen. Saatiin koneesta keskiosasta paikat ja joku todella iso täti oli mun edessä jolla tietenkin tuoli niin takana lepoasennossa, että olin aika purkissa. Seurasin melkein koko matkan vieressä olevan ammattimatkaajan menoa. Oli tukisukat, omat leffat, silmälaput, kosteusvoiteet etc. Ammattilaismeininki. Meikän matka meni jazzia kuunnellen ja lehtiä lueskellen. Yökin kävi siinä jossain vaiheessa ja toinen aamukin tuli sitten lopussa. Uni ei kuitenkaan tullut missään vaiheessa, se vähän harmitti, olisi ollut hyvää aikaa nokkaunille.

Lento saapui Helsinkiin tunnin myöhässä, joten junaan johon oltiin menossa ei päästy. Mutta, tuli meillä kuitenkin mieletön kiire hypätä heti kentältä taksiin (bussiinkin yritettiin, mutta sinne ei käynyt kortti) jotta ehdittiin siihen seuraavaan junaan. Oltiin Helsingin rautatieasemalla 6minuuttia ennen junan lähtöä. Eli ehti vetästä vielä röökin :)

Junasta otettiin ykkösluokan paikat, jotta saatiin olla ihan rauhassa. Vaunussa oli yksi henkilö meidän lisäksi. Ja oli se kyllä sen muutaman kympin arvoista. Raflavaunusta heti ruokaa ja sitten ottamaan tirsat. Mentiin Kokkolaan asti josta hypättiin Pekan kyytiin joka vei meidät Oulun kautta Tornioon. Kotona Oulussa tietenkin odotti iso kasa postia ja ikkunaremonttia ei oltu vielä tehty. Noh, heitettiin vain osa kamoista kämpille ja sitten suunnattiin Tornioon lepäämään. Sitten iski paha unipula. Ja untahan riitti. Ja tuleva viikko olikin sitten unien kanssa ongelmaa, välillä heräili keskellä yötä pirteänä kuin pappi kirkossa. Mutta, kyllä se siinä viiden päivän aikana alkoi tasottua.

Sellainen oli New York. Kiitos tästä.

Huom. Osa kuvista galleriassa edellisen päivän kuvia.
Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Tietenkin aamukahvit. Sitten suunnattiin pääpostiin. Kortit oli jo kirjotettu, mutta iso läjä postimerkkejä uupui. Pennstationin postilla oli kyllä kokoa, jäi meidän Oulun pääposti kyllä nyt vähän kakkoseksi. Sanoisin jopa Pennstationin olevan ihan harkittava nähtävyyskohde. Aikamoinen jono oli, mutta kyllä siellä selvisi ja työntekijät olivat erittäin ystävällisiä. Roomalaiset pylväät toivat ihan oman fiiliksen postinjakeluun :)

Lähdettiin kohti Chelsea Parkkia. Kahvilan löytäminen alueella oli aika hankalaa, kaikkea muuta krääsäkauppaa löytyi, mutta kahvit uupui. Joten jouduttiin aika tiukat pikakahvit ottaa yhdestä lehtikioskista. Puisto johon päädyttiin ei ollut kyllä sieltä idyllisimmästä päästä. Vähän aloin epäilläkin että oliko se edes Chelsea Park. Ehkä. Ehkä ei. Kunnossapito ei ainakaan ollut kovin toimiva siinä puistossa. Samapa tuo, kahvia ja nisua naamaan niin jaksaa taas kävellä.

Kahvien jälkeen lähdettiin kohti Fashion Insitutea ja tsekkailemaan “fässön-nurkkia”. Opiskelijoita pyöri siellä täällä, mutta aika vähän “fässöniä” siellä näkyi. Enemmän sellaista hipster-menoa ja notkumista. Ehkä ne catwalkit ovat piilossa päivisin. Hypättiin metroon. Kah, metrokortit olivat vanhentuneet. Shit! Noh, kolikoita kyllä riitti, joten ei ongelmaa.

Upper West Side oli päätepysäkki. Koska ei oikein tiedetty mitä tehdä, niin paljon jo nähnyt, niin mentiin American Museum of Natural Historyyn. Kaksi lippua + avaruusleffaliput maksoi yhteensä 48$. Sisällä olikin sitten kaikkea laidasta laitaan. Dinosauruksista erillaisiin metsätyyppeihin, meteoriiteista sinivalaihin. Kun luita ja rankoja oli tarpeeksi nähty niin mentiin sitten katsomaan se avaruusleffa. Leffaa katsottiin sellaisen ison kupolin sisällä jossa koko kupoli oli yhtä leffakangasta. Äänet olivat aivan mahtavat ja kokemus muutenkin oli huikaiseva. Meno oli jossain vaiheessa niin kovaa että Heidillä alkoi tekemään pahaa. Whoopi Goldber toimi siinä kertojan äänenä ja hienoa oli kun kamera sujahteli planeetoiden vierestä niin tuolitkin tärisi oikein kunnolla kun bassot jytisi.

Sitten vielä vähän kierrosta katselemaan avaruuden valloituksen historiaa ja lisää luurankoja. Yhtäkkiä tulikin kuulutus että paikka sulkeutuun 20min päästä. Ei perkele! Meillähän on vielä monta kerrosta käymättä. Noh, tuplatahdilla mentiin yksi kerros läpi ja sitten ulos. Pitääpi seuraavalla kerralla alottaa kesken jääneistä kerroksista. Nyt jäätelötauko.

Jäätelöt maistuivat helteisessä Central Parkissa. Katseltiin kun jengiä juoksi ja pyöräili ympäri puistoa. Itselläkin alko jo olemaan vähän vieroitusoireita kun ei pääse juoksemaan. Tauon jälkeen lähdettiin takaisin kauppojen lähelle ostamaan tuliaisia. Mä pysyin pienessä rihkamassa ja Heidi päätti ostaa kaikille klassiset I LOVE NYC-paidat. Siinä menikin sitten mukavasti tunti. Kävästiin vielä hakemassa ruokaa ja suunnattiin hotellille syömään ja pakkailemaan. Huomenna olisi sitten lähdön paikka.

Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Englantilainen aamiainen tuli kuitenkin testattua. Niin paljon pekonia, että ihan sydämmestä otti. Kuka ihmeessä pistää siirappia vielä pekonin päälle? Hullua! Big Ben, SoHo, palatsi, London Eye, parit kadut ja Monocle-kauppa tuli kuitenkin nähtyä. Taksin kyydistä sitten tuli nähtyä Tower Bridge.

Lontoossa oli aika harmaata ja vettä tihkutti vähän väliä. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja varsinkin taksikuskit saivat päivät aina iloisiksi. Kyllä tälle paikalle voi antaa ihan kaksi peukkua.

Lontoon kuvat täällä

Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Se on Memorial Dayn aamu. Heidi lähti aamulla naistenliikkeiisiin, itse jäin vielä hetkeksi hotelille ja sitten suuntasin kameroiden kanssa lähipuistoon aamukahville. Madisson Squarelle tietenkin. Hetken oli mukavaa olla yksin, mutta ei kovin kauaan. Kyllä matkustamisessa hetkien jakaminen jonkun kanssa on ilo. Edessä istuvassa penkissä istui samainen mies kuin eilenkin. Olin siis löytänyt paikkani New Yorkin aamukahviseuroissa. Nämä ovat meidän paikamme. Luin hetken aikaa Mondon oppaasta vinkkejä ja tarinoita. Join kahvin rauhassa. Oravat saapuivat jälleen tiirailemaan. Kirja kiinni ja jatkoin Union Squarelle.

Matkalla poikkesin kuuluisissa isossa kirjakaupoissa, Strand Bookstoressa ja Barnes & Noblella. Ihastelin kirjojen kirjoa. Satoja metrejä kirjahyllyjä. Kaikki maailman kategoriat. Lehtiä. Kyniä. Muistioita. Kahvia. Olin tullut taivaaseen. Isä, olen kotona! Kävelin vain hyllyjen välissä silmät ammollani. Ihmisiä istui lattioilla lukemassa, hipsterit uinuivat filosofian parissa ja lapset leikkivät kulmassa olevassa leikkipaikassa. Muutama tuntia meni näissä kaupossa vain selailemalla kaikkea. Mitään en kuitenkaan ostanut, ihastelin vain. Kaikkea oli niin paljon että en osannut päättää. Kävin pikaisen mutkan sporttikaupassa, Paragon Sports-liikkeessä, mutta siellä vaikutti tällä hetkellä kova surffi-lookki-tyyli, joten ei lähtenyt sieltäkään mitään mukaan. Kuvailin ja katselin kirkon eteen laitettuja keltaisia nauhoja joihin oli kirjoitettu sodassa kaatuneiden sotilaiden nimiä. Joku amerikkalaispariskunta kyseli minulta mitä ne oli. Minä tietenkin natiivina Nykiläisenä annoin heille tiukkaa faktatietoa :)

Kuten voitte arvata, taas oli kuuma. Täällä on koko ajan. Kuumaa ja kosteaa. Ei tuulta. Hodari-kojut haisee. Ihmiset eivät muuten ole niin kiireisen oloisia tänään. Tänäänhän on erikoispäivä, eli maanantai ja vapaapäivä. Yhdysvalloissa kun ei ihan kaikkia pyhäpäiviä olekkaan, johtuen valtavasta määrästä uskonnoista mitä täällä harjoitetaan. Jos alettaisi pitämään, niin joka toinen päivä olisi jokin pyhä. Nyt ihmiset olivat rennoissa vaatteissa, puistot olivat täynnä, suihkulähteillä lapset kastelivat jalkojaan ja paljon bändejä soittamassa joka puolella.

Kävin pikaisesti vilasemassa Lumixin GF1 kameraa. Pientä tinkaamista. Lupasin tulla uudelleen kun olen miettinyt vähän asiaa. Näin Heidin Macy´sin edessä, käveli iloisesti ostoskassit käsissään vastaan. Käytiin toteamassa myös että vaatekauppa nimeltä Duffy´s on erittäin kamala. Se siitä. Mentiin hotellille viemään Heidin ostoksia. Sitten suuntasinkin takaisin juuri käymääni kamerakauppaan :)

GF1 tuntui niin oikealta minun käsiini, että sen oli lähdettävä mukaani. Kuuluisaa 20mm linssiä ei ollut hyllyssä joten jouduin tyytymään “kitti-pakettiin”. Päälle vielä 50$ alennus. Ja apupoika toi takahuoneesta vielä pistokeadapterinkin joka toimii täällä koti-Suomessa. Kiitos kamerakaupan pojat. Vein myös omat tavarani hotellille. Avasin nopeasti paketin, akussa oli vähän virtaa, joten akku paikoilleen, muistikortti sisään ja kamera heti käyttöön. Heidi odotteli hotellin ulkopuolella joten aika nopeasti piti tämäkin “lahja” avata.

Jalat vei nyt Tudor Cityyn. Siellä ei niinkään nähtävää ollut, ainoastaan mielenkiintoinen ilmapiiri. Loppupäässä seisoi YK-kökkö-talo. Oli se kyllä aika kamalassa kunnossa. Ei siis aiheuttanut mitään Ahaa-elämästy. Sääliä kylläkin. Ja jos joku olisi pyytänyt kadulla rahaa talon maalaamista varten, niin satasen olisin antanu. Sentäs kun siitä katsoi toiseen suuntaan niin sain hienon kuvan vanhoista miehistä ja taustalle Chrysler Buildingin. Mutta, sitten alkoi tapahtua. En muista tarkkaan mikä avenue oli kyseessä, mutta juutalaiset olivat vallanneet kolmesta neljään korttelia. Mielenosoitus. Noh perskeles! Honey, we got some action going on! Nyt kamera tykittään. Poliiseja, juutalaisia, huutoa, rukoilua, vastaan huutajia, pällistelijöitä, turisteja, mediaa ja me. Joku poliisi-setä kävi meikää hätyyttämässä, johon vastailin jotain mumisemalla “Jee jee, ookkei” ja jatkoin kuvaamista. Olipas menoa vihdoin.

Päivän kuumuus ja kosteus oli jo alkanut tuntumaan ihossa. Tunne suihkusta pulpahteli mielessä jo tiiviisti. Käytiin kaupassa jossa myyjä oli varmasti totaalisesti menettänyt elämänhalunsa. Hän ei pelkästään ollut masentuneen näköinen vaan suorastaa puolittain makasi siinä tiskillä, siis liukuhihnalla ja mumisi. Käsi juuri ja juuri jaksoi nousta sieltä vastaanottamaan rahani. Vaihtorahat tulivatkin sitten vielä hitaammin. Olisi tehnyt mieli ottaa raippa ja pistään ryhtiä nuoreen naiseen. Mutta se olisi ehkä ollut lakien vastaista :)

Hotelli. Suihku. Kiitos sille joka keksi juoksevan veden. Oli iltakävelyn aika. Ensiksi oli ideana lähteä ABC cityyn, mutta se vaihtuikin sitten Union Squarelle hengailuun koska alkoi satamaan vettä. Löydettiin taas meidän lempiruokakauppa, Whole Foods. Esillepano jälleen ykkösluokkaa. Vähän iltaherkkuja mukaan. Nähtiin yksi hyvä burgerimesta tullessamme tännepäin joten mentiin takaisin siihen suuntaan. Goodburger oli mestan nimi. Anteeksi, The Goodburger. Tilaus sujui vähän vaikeasti kun niin monta eri valintaa piti tehdä, sitten itse burgereita saikin odottaa n. 40min. En tiedä, että kävikö ne ensiksi silittämässä ja hirttämässä lehmiä vai kahvilla, mutta kyllä kesti. Burgeri oli kyllä ihan hyvä. Ei kylläkään mikään 40minuutin arvoinen. Sitten hotelliin. Matkalla kuvia Empire State Buildingistä joka oli valaistu sinisillä, punaisilla ja valkoissa valoilla, Memorial Day kun oli. Ja sellainen se olikin. Facebook-statukset kuntoon ja nukkumaan.

Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.