Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Aamukahvit Madisson Square Parkissa. Tietenkin. Ihasteletiin Shake Shackin jumalatonta jonoa ja oravien elämää. Vieressä istuvan newyorkilaisherran kanssa vaihdettiin muutamia sanoja. Rakasti yli kaiken asua Manhattanilla, koska kaikki mitä hän tarvitsi oli melkein samassa korttelissa. Myös kaikki maailman taide, kulttuuri ja musiikki löytyy saarelta. Kuulemma aivan kaikki. Ja kaikki parhaat. Paljoa pisteitä ei herunut mieheltä kylläkään Brooklynille johon sanoimme menevämme tänään. Antoi kovasti arvostusta että oltiin käyty jo Grand Central Terminal ja Chelsea Market, hän olisi juuri niitä ehdottanut meille kohteiksi. Ystävällinen herrasmies oli, hän jatkoi matkojaan ja me suunnaatiin metrolle.

Little Italy oli suunta. Aikamoiseen ihmismassaan noustiin kun metrosta päästiin. Ja lämpöäkin oli taas sen verran että juuri ja juuri dödöt kainalossa piti voimansa. Hetki pyörittiin ympyrää ja löytyihän se Little Italy, keskeltä Chinatownia. Tai noh, Chintown on aika laaja nykyään, tuntuu että kiinalaiset ovat vallanneet aika ison alueen täältä jo. Little Italy on enään muutama hassu ravintolakatu. Sen enempää paikassa ei sitten oikein ollutkaan katseltavaa. Ravintoloita. Joten jatkettiin Chinatownin tutkimista. Ihmisiä riitti ja kalaa valui pitkin katuja. Outoja ruokia. Vähän köyhempää kansaa. Outoja hajuja. Lisää kansaa. Paljon paikkoja jossa myytiin erilaisia arpoja ja “lotto-kuponkeja”, niitä riitti ja kaikki raaputti aina jotain arpaa jossain nurkassa.

Chintatownin tutkimisen jälkeen saavuimme Brooklyn Bridgen lähettyville. Hop hop ja sillalle. Ja taas massoittain ihmisiä, nyt enemmän turisteja kylläkin. Voisi sanoa nyt että “jengiä oli ihan pipona!”. Toinen puoli kävelytietä oli varattu polkupyöräilijöille joten sai olla tosi tarkkana ettei jäänyt pyörän alle kun valokuvaili. Aika moni meinasi nimittäin jäädä. Vaikea oli löytää hienoa kulmaa sillasta siten ettei siinä olisi 50-100kpl turistin päätä aina heilumassa. Ja jotenkin tuntuu, että tämä silta on kyllä kuvattu jo joka ikisestä kulmasta mitä maailmassa on. Tuli kyllä kuvattua aivan liikaa itse siltaa. Muutamia ihan hyviä snapshotteja sain myös ihmisistä jotka olivat sillalla saman asian perässä kuin itsekkin olin.

Brooklynin puolella mentiin ekana tutustumaan Dumboon (ja samalla etsittiin kahvilaa/vessaa). Kaikki paikat tuntui olevan kiinni. Hätä oli kova. Pientä rauhoitusta toi hienot näkymät Manhattan Bridgen alta. Sitten löytyi ravintola nimeltä Choice. Ja se oli meidänkin valinta. Ateriaksi klassiset “Mac&cheese”, eli makaroonia ja juustoa. Perskeles ku oli hyvää, varsinkin erittäin nälkäiseen vatsalaukkuun. Kahvit vielä päälle niin alkoi jo olemaan voimakkaampi olo. Lähdettiin jatkamaan.

Kohti Brooklyn Heightsiä kun käveltiin niin kukas tulikaan vastaan. Noh, olikos Teemu ja Anna-Stina. Ja heillä oli Teemun tuttava Ville myös messissä. Pieni paikka tämä New York, täällä tapaa tuttuja enemmän kuin Oulussa päivisin. Liityttiin porukkaan ja mentiin katselemaan Manhattanin saarta rannalta. Pienen valokuvaussession jälkeen mentiin paikalliseen baariin tuopilliselle. Itse näännytin janoani tuoreella appelsiinmehulla, jeps, olin seurapetturi :)

Sitten tiiminä mentiin vielä Brooklyn Bridge toiseen suuntaan ja taas kamera lauloi. Aika kattavasti on siis Brooklyn Bridge kuvattu. Eli jos jonkun matkakuvista puuttui siitä sillasta kuvia niin voin lainata omiani. Kun silta päästiin yli niin hypättiin metroon ja suunnattiin kotikulmille. Eli hotellin hoodeille. Kävästiin ostaa safkaa, pizzaslicet ja mehua. Hotellilla huomasin, että Apple Storelta oli tullut mailia. Mulle olisi varauksessa Apple Storessa yksi iPad. No heh heh, pitihän tämä arvata. Peruin tilaukseni jo hankitulla iPadilla. Kiitos nyt kuitenkin.

Sitten maha täyteen pizzaa, päivän kuvien selaus. Huomattiin että Melody Gardot heittää Central Parkissa ilmaiskeikan 1.6. Eli sinne sitten. Mietein myös, että koskakohan siivoojille pitää jättää tippiä… nyt… vai sitten kun lähdetään?

Kirjoituksesta päätelleen lyhyt päivä? No ei ollut, sillan ylitys ja kuvaaminen vei vain ison osan ajasta :)

Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

New Yorkin reissun stooreja pitäisi vielä jatkaa muutaman päivänä verran, kuvat on valmiina, mutta tarinat vielä kirjoittamatta.

Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Madisson Square Park aamukahvit. Tuttuun tapaan. Mahtava paikka istua ja katsella ihmisten aamutohinoita. Ja seurata puistossa olevien oravien elämää. Ja niitä orvavia on erikoisen paljon. Käveltiin lähistöllä jonkin verran ja sitten hypättiin metroon ja Chelseaan. Suuntana heti 23rd station metron vieressä oleva Tekserve. Paikka josta kuulin kaverilta. Siellä voisi olla iPadeja.

Mentiin Tekserveen sisään. Ja woooohaa. Apple-taivas. Ei mitään hienostelua vaan kunnon Apple-fanaatikko-paja. Tai siis halli. Tai siis paljon tavaraa ja parissa kerroksessa. Aivan käsittämätön mesta. Kyselin ekalta myyjältä että löytyskös iPadeja niin “Yep, sure we have” ja anto mulle vanhanaikaisen pahvisen jonotuslipun. Jonotusnumeroita pystyi seuraamaan vanhojen 1986 vuoden Maccien näytöistä jotka oli pultattu seinään. Tiskille sitten vaan ja jutustelemaan. Ei ollut 16gigasta versiota juuri saatavilla, mutta 64giganen löytyi. Joten otinpas sen. Myös suojakotelo lähti mukaan. Koko setti maksoi 814$. Oli se sen arvoista. Sitten iPadi reppuun odottamaan iltaa ja takaisin tsekkaamaan Chelsean menoa.

Samalla kadulla (West 23rd streetillä) oli myös legendaarinen Hotel Chelsea. Tämän näkemistä oli odottanut jo vuosia. Siinä se nyt oli edessä. Vähän nuhjuinen. Punaista tiiltä. Entisen omistajan takaisin haluavien asukkaiden kapinointia ikkunoissa. Menin sisältä kysymään että saisiko käydä portaikossa kuvaamaassa teoksia. Taisi olla herra hotellinjohtajalla paha päivä kun vain murisi jotain ja osoitti että vain aulaa saat kuvata muutaman minuutin. Noh, siinäpä sitten oltiin. Ja vähän kuvailin. Harmitti vähän. Lähdetiin tarkastelemaan Chelsea lisää. Hienostunut New York loppui kyllä täällä, vähän nuhjuisempaa aluetta, mutta pieni porvarillinen haju kuitenkin oli ilmassa. Kävästiin kattomassa Empire Dinner kahvi/ravintola joka olikin pistetty kiinni tai sitten kovassa remontissa.

Chelsea Market oli sitten jotain aivan muuta. Mielenkiintoinen iso kauppahalli jossa taide oli ottanut osansa ruuan ja tavaran myynnissä. Sisustus oli myös vähän erikoisempaa kuin peruskauppahallissa. Tätä paikkaa voin suositella muillekkin.

Nopea vessakäynti Chelsean Apple Storessa. Oli siistit vessat. Sen jälkeen edessä olevalle pienelle puistopläntille kahville ja törkeästi hyväksikäytettiin Apple Storen ilmaista wlania siinä. Tsekkailtiin päivän uutiset ja postit.

Jatkettiin kohti Greenwich Villagea ja siellä sijaitsevaa Sinkkuelämää Carrien taloa. Heidin oli pakko nähdä se :) Sinne käveltiin yhtä “fiineintä” aluetta (Bleecker Street alkuosaa) mitä New Yorkista löytyi. Nuorten muotisuunnittelijoiden pieniä kauppoja paljon (myös isompienkin) ja pieniä ruokaputiikkeja ympäriisä. Idyllinen on ehkä liian laimea sana tälle alueelle. “Huippu-fiini” ehkä parempi sana. Carrien talo löydettiin, katseltiin, pari kuvaa, poistuttiin.

Jatkettiin Bleecker Streettiä vielä pidemmälle kunnes se tultiin alueelle jossa oli paljon klubeja, ravintoloita, olutkuppiloita ja bändimestoja. Varmasti illalla/yöllä aikamoinen bilekatu. Käytiin yhden nurkan takana katsomassa kuuluisa Cafe Wha? jossa Jimi Hendrix, Bob Dylan etc. olivat tehneet alkua uralleen. Siinä lähellä oli sitten New York University ja Washington Square Park. Kävästiin kahvilla puiston viereissä kuppilassa jonka ei pitänyt olla Starbucks, mutta kun tuli sisälle niin se olikin. Se oli ulospäin brändätty erinäköiseksi ja jopa nimi oli eri. Siellä piti myös passi jättää tiskille kun kävi kuselle. Tarkkaa touhua. Vessan kunnosta päätellen saisivat tarkistaa kyllä kuseksijat vähän tarkemmin.

Washington Square Parkissa oli näytös menossa. Temppuja tekevä mies nauratti naisia kunnes sai tarpeeksi osallistujia temppuunsa. Taustalla rummuilla rytmiä hakkasi ihan ?uestloven näkönen rumpali. Kun naisia oli tarpeeksi jonossa niin oli massiivisen hypyn aika. Mies heitti sivuttaisvoltilla kahdeksan naisen yli. Hoplaa! Kukaan ei kuollut. Puiston toisella puolella oli acapella-yhtye vetämässä pehmeillä äänillä klassisia soul-biisejä. Jäätiin toviksi kuuntelemaan ja potkimaan jalalla tahtia. Pientä pään nytkytystä tuli myös jossain kohdin. Jos CD:tä myyvä tyttö olisi ollut hivenen lähempänä niin mahdollisesti olisi voinut ostaakkin.

Pienen kiertelyn jälkeen lähistöltä löytyi tutun niminen kirjakauppa. Shakespeare & Co. Samalla nimellä toimii erittäin kuuluisa kirjakauppa Pariisissa (linkki viime vuoden galleriaan) jossa on tullut monasti käytyä ja kuuluu yksiin “must-go”-paikkoihin kun siellä käy. Kirjakaupan sisällä oli aika samantyyppinen fiilis, ainoastaan paikka oli siistimpi. Yhtäkkiä silmääni iski Moleskine-sketchbook. Erikoispainos. Woodstock-versio. Pakko saada! Ja vain 19$. Olin jo miettinyt että koskakohan näitä erikoispainoksia tulee eteen ja nyt se sitten tuli. Kyselin paikasta vähän ja sain tietää että kyseinen kirjakauppa ei ole mitenkään liitännäinen Pariisissa olevaan kauppaan. Tiskillä oleva tyttö näytti muutenkin olevan loman tarpeessa, joten keskustelumme ei ollut kovinkaan pitkä tästä aiheesta.

Sitten vähän paloasemia taas, SoHon Apple Store, SoHon aluetta ympäri ja ämpäri. Katseltiin cast-iron-taloja. Piti käydä oikein koputtamassa paria taloa varmistukseksi että ne tosiaan oli rautaa. Oli ne. Enimmäkseen kuvailin siellä kuitenkin ihmisiä, enkä taloja. Talojen kuvaaminen alkoi jo tässä vaiheessa matkaa tuntua tylsältä ja puuduttavalta. Yksi hieno teos oli jalkakäytävällä, se esitti kenties New Yorkin metrokarttaa. Tribecaan mentiin vielä tsekkaamaan Ghostbusterssista tuttua paloasemaa.

Kun ilta alkoi jo saapumaan niin mentiin Battery Parkkiin rauhoittumaan. Paljon lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä jotka veivasivat pientä sama rataa. Yhdenkin pyöräilijän taisin nähdä viisi kertaa viipeltävän ohi. Hieno auringolasku alkoi juuri Jerseyn suunnalta. Käytiin Talvipuutarhassa World Financial Center Plazassa ja siellä pieni mutka Banana Republic-kaupassa. Sen jälkeen käveltiin WTC-alueen ohi, katseltiin kun työmiehet värkkää uutta Freedom Toweria. Mentiin Whole Foodsiin hakeen iltasafkaa. Aivan mieletön ruokakauppa. Kaikki oli laitettu hienosti esille ja tuotteita oli laidasta laitaan. Kaikki myös erittäin tuoretta ruokaa, ei mitään mikropizzalättyjä hyllyt täynnä. Sitten metroon. Sitten hotellille. Oli aika tarkistella että millainen se iPad oikein onkaan.

Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Aamulla ylös ja heti kahvin hakuun. Mentiin pieneen puistontynkään Macyn eteen istuskelemaan ja kahvittelemaan. Greeley Square muistaakseni. Siitä sitten jatkettiin katsomaan mitä Macyllä oli tarjottavaa. Heidi shoppaili heti ekasta aulasta koruja. Sitten jatkettiin monta monta kerrosta naisten vaatteita. Liian monta. Ei kuitenkaan jääty tuntikausiksi hengailemaan niihin. Yksi Ralph Laurenin paita lähti itelläkin mukaan.  Macyä kun oltiin muutama tunti tallattu niin hypättiin metroon ja mentiin Rockefeller Centerin alueelle. Kävästiin NBC Storessa tsekkailemassa tv-tavaraa ja Christies huutokaupassa käytiin ikkunashoppailemassa :)

Käytiin katsastamassa St Patricks Cathedral ja samalla vähän vilvoittelemassa. Ei kovinkaan ihmeellinen kirkko ollut, joten paikan ihastelu tapahtui nopeasti. Sitten alkoi MoMa kierros. Pientä jonoa joka meni sutjakkaasti. 20$ oli liput. Reppu piti jättää narikkaa, mutta laukussa ei saanut olla mitään arvokasta, eli sitten vaan taskut täyteen, Heidin käsilaukku täyteen ja kamerat olalle. Eli melkein tyhjä reppu narikkaa. Että näin. Luulikohan ne että heitän jonkun Picasson reppuun ja juoksen karkuun? Vaikka pari vuotta tässä on lenkillä käyty, niin en mä nyt taida niin nopea olla.

MoMan ylimmässä kerrokksessa oli erittäin erikoista videoinstallaatiosettiä. Avantgardenaiset taas olleet asialla ja kovaa. Ihmisiä makoilemassa nakuna luurankojen kanssa. Ihmisiä osoittamassa toisiaan sormella, liikkumatta. Ihmisiä joiden hiukset sidottu yhteen. Kaikkea tuollaista. Taidetta. Hauskaa oli että käyttivät ihan eläviä ihmisiä. Mikäköhän niiden palkka on kun ne päivän seisoo ja makoilee MoMassa? Pitääkö niitä tipata? Onko niillä sairasvakuutus? Kuinka vuosilomat?

Picassoa, Dalia, Matissea, Warhollia, Cézannea, Seurattia, Gauguinia, van Goghia, Braqueta, Rousseauta, Boccionita, Kandinskya, Malevichia, Lichtensteinia, Kahloa ja sitten vielä muotoilijoita ja graafikoita. Ja tietenkin lemppari Dieter Ramsin laitteita oli myös. Eli katottavaa riitti. Sitten yhdessä kerroksessa oli erittäin laaja Henri Cartier Bressonin näyttely. Ikävä kyllä olivat aika pieniä kuvia ja niitä oli aivan liikaa. Mikään ei oikein noussut sieltä ylös. Jopa kuuluisimmat otokset oli siellä muiden seassa noin A4 kokoisena. Hienoa oli myös nähdä eka kertaa Jackson Pollockin töitä. Julistenäyttelyä, muotoilua, muutamia infograffateos, New Yorkin vesialueiden kehittämisnäyttely. Vaikka mitä. Niin paljon että joillekkin se oli liikaa. Kun talo käyty läpi oli jalkojen lepuutusaika läheisessä Starbucksissa.

Warwick hotelli käytiin kyyläilemässä ja Dieselin lippukauppa, joka oli aika pettymys, odotin jotain mahdottoman mullistavaa, mutta se olikin sellanen aika löysä diskoteekki-store. Sen jälkeen oli hyvä käydä katsomassa Trump Tower. Bling bling. Kyllä oli kultaväriä pistetty sitten joka reikään. Ja Trump krääsää oli myös myynnissä. Trump-paitoja, kravatteja, golf-vehkeitä, kirjoja, takkeja ja tietenkin käsineet. Sieltä pääsin sitten läpi NikeTowniin. Ja ketkäs siellä olikaan. Noh, Teemu ja Anna-Stina. Siellä he olivat testailemassa koriskenkiä. On tämä pieni kaupunki.

Seuraavaksi kävästiin Tiffanysilla. Yllätyksenä oli että se oli kuusikerroksinen. Ja erittäin kohtelias vanha hissimies. Sen työ oli kertoa mikä kerros on nyt ja painaa jotain kuudesta nappulasta. Meikä vois olla onnellinen tuollaisessa työssä :)

Carnegie Hall katseltiin ihan vain ulkoapäin. Essex-kylttiä takaapäin. Ja sitten sorbettitauko. Oli sen verran makeat sorbetit ettei pystynyt koko settiä syömään, meni naama niin muikeaksi joka suullisesta. Vieressä oli Time Warnerin talo joten päätettiin käväste sekin tarkistamassa. Siellä oli pientä jalkapallonäyttelyä, uusi Sonyn telkkareita, 3D-telkkareita ja muuten olikin sitten aika tyhjää. Ei nyt kovinkaan ihmeellinen paikka. Kivan kuvan kuitenkin sain. Sitten synkät pilvet tulivat taivaalle ja piti vähän ottaa pitempää askelta kun juostiin metrolle ja suunnattiin takaisin Macy´n kulmille. Kävästiin GAPin liikkeessä josta kummallekin lähti yhdet paidat. Sen jälkeen Victorias Secret. Ja koska vettä satoi vieläkin niin vielä kerran Macy´s. Ja sitten veilä JCPenney. Sitten sade vihdoin loppui ja päästiin jatkaa matkaa. Kuten arvaatte, nämä kaikki kaupat oli samassa risteyksessä.

Mentiin Little Korean läpi ja katseltiin vilkkuvia ja välkkyviä valoja. Ihmeteltiin myös kyseisen kadun roskan määrää. Siellä kuitenkin tuli iloinen pieni korealainen tyttö vastaan. Kävästiin ostaan Empire Pizzasta aivan törkeen isot pizzaslicet. Ja juustoa oli todellakin riittävästi. Kohti hotellia nopeasti ettei pizzat ehdi jäähtyä. Jälleen 11tuntia kävelty tämän päivän aikana. Pizzat, kuten arvattavissa, olivat yksiä maailman ehkä parhaimpia. Illalla piti hoidella vähän pankkiasioita ja tsekkailla maileja. Huomenna on ehkä vuorossa Soho ja Chelsea.

Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Unta tuli vedettyä lähes 11tuntia. Oli siis vissiin kovaa reissaamista eilen. Ulkona asteet pomppii taas yli 30° ja kosteus tapissa. Kävästiin ostaa viikon metrokortit lähiasemalta (27$ kipale) ja hypättiin 6 linjalle jolla suunnattiin kohti Grand Central Terminalia. Eka kävästiin Chrysler Buildingin aulassa katselemassa vähän vanhan ajan glamouria, ei bling-blingiä. Ikävää ettei pääse ylös asti käymään, joutuu tyytymään aulan ihasteluun. Grand Central Terminalissa tuli kuvailtua aika paljon. Helppo bongailla ihmisiä linssin eteen. Mahtavan oloinen mesta sisältä, mutta ulkoa päin ei saanut kyllä mitään mainittavaa kuvaa (liikaa autoja ja rakennustelineitä). Otetiin sitten metro ja mentiin Apple Storen eteen, Heidi käväsi vähän vaatteita tsekkaan ja meikä oli kadulla katselemassa ihmisten vilinää ja menoa. Piti myös hakea vähän särkylääkkeitä kun pää jomotti niin pahasti. Kivoja värikkäitä pillereitä, eikä mennyt kauaakaan kun alkoivat vaikuttamaan. Ja pääkipu katosi lopullisesti.

Apple Storessa kävin jälleen kyselemässä iPad-tilannetta. Ei ollut. Mutta, siinä kun oltiin hetki juteltu Suomesta ja 5D MarkII:sta niin iMyyjä kertoi että ehkä voisimme tehdä tilauksen ja iPadin voisi saada tässä viikon aikana. No hell yeah pistetään tilaukseen! Ei muutaku koneelle toisen iMyyjän kanssa, iTunes-tiedot sinne, poks, tilausvahvistus tuli mailiin. Ei sitten muutaku odotteleen. Kättelyt, heilutukset ja hei hei.

Mentiin sitten iloisin mielin FAO Schwarz lelukauppaan. Joka oli aivan taivas. Oli Lego-alue, Barbie-muotishow, Harry Potter-kulmaus, leluja leluja leluja ja vielä vähän leluja. Sitten tietenkin kävästiin testailees “Big”-elokuvasta tuttua pianoa muiden lasten kanssa. Sitten visiitti karkkiosastolle tekemään löytöjä. Vintage-karkkia ja tikkareita lähti mukaan. Olisi ollut myös aika hyvät setit PEZ-hahmoja. Täällä kyllä kannattaa käydä. Oli sitten lapsi, aikuinen tai eläkeläinen.

Mentiin kuumaa päivää (33° tällä hetkellä) sitten viettämään Central Parkkiin. Tuttumme Teemu ja Anna-Stina olivat kutsuneet meidät seuraansa nurtsille makoilemaan. Ajateltiin eka vähän kierrellä puistoa. Mentiin puiston läpi, tsekkailtiin baseball-harjoituksia ja käytiin katsomassa toisen puolen talot. Ekana Ghostbusterssista tuttu “Danan talo” ja siitä sitten seuraavaksi Dakota Hotel jossa Lennonin äijä tapasi vähemmän mukavemman äijän. Ei kovinkaan ihmeellisiä nähtävyyksiä, talojahan ne oli. Dakota hotellin edessä oli sitten Strawberry Fields jossa oli John Lennonin Imagine-muistomerkki ja tietenkin täynnä turisteja. Sentäs suuri turistiryhmittymä lähti menemään hyvissä ajoin niin sain muutaman kuvan. Jokin paikallinen mies myös opasti paikalla olevia ihmisiä hippi-aatteen salaisuuksiin. Lähdettiin sitten etsimään Teemua ja Anna-Stiinaa. Jotka suht hyvin pienen viestittelyn jälkeen löytyi isolta nurtsialueelta. Ei muutakuin perse maahan ja tauon paikka. Naapurijoukon tytöt kävi välillä pummimassa röökiä ja heidän kanssa myös lähdön aika juteltiin paikallisesta menosta, englannikielitaidoistamme, Suomesta ja Teemu kertoi kuinka suomalaiset ei juo alkoholia lähes laisinkaan. Ei mennyt ihan niille läpi :)

Lähdettiin tsekkailemaan yhdessä puistoa ja kuvailemaan. Me suuntasimme sitten jossain vaiheessa Guggenheimin museota tsekkaan ja Teemu ja Anna-Stiina meni treffaan ystäväänsä puistossa olevaan ravintolaan. Guggenheim olikin sitten kiinni, yllätys, siellä oli jokin puhetilaisuus alkamassa johon olisi jollain rahalla päässyt kuuntelemaan, mutta meillä jalkaa vipatti joten ei tahdottu pysähtyä. Mentiin sitten tsekkaamaan Upper East Siden menoa. Hienoa aluetta ja liian kalliita kauppoja. Täällä ei ihmisillä ollut niin kiire verrattuna Midtowniin. Kun kadut tsekattu niin lähdettiin käväseen hotellilla suihkussa poistamassa hikikerrosta ihosta. Kävästiin hakees lähi-delistä vähän virkistävää juotavaa ja juteltiin omistajan kanssa kaupungin lämpötilasta. Johon loppukaneetti oli herralta että “Noh, ei tää vielä o mitään, vielä kuumempaa tulee vielä”.

Puistosta vielä. Siellä on se Liisa Ihmemassa patsas. Terveiset vaan sille pariskunnalle joka ei voinut lähteä sen päältä pois vaan halusitte pousata jokaiselle turistille siinä. Siinä sienen päällä on varmaan ihan samalaista olla kuin Voguen kannessa.

Kun suihku käyty ja ilmastointilaitetta käytetty täysillä niin lähdettiin sitten Empire State Buildingille. Aulassa ei vielä jonoja ollut nimeksikään (kello oli jotain 21:00 pintaan). Mutta sisällä sitten jonoja oli muutamiakin, mutta ei siellä kovinkaan kauan joutunut odottelemaan. Turvatarkastuksessa meikä joutu esitteleen meikän Suunnon minikompassia :)

80. kerros ekana. Korvat lukossa hissin jälkeen. Sitten seuraavaan jonoon jolla pääsee loput kuusi kerrosta. Noh, siinä meni liian kauan joten mentiin sivuovesta ja käveltiin ne kuusi kerrosta. Suurin osa jäi odottelemaan hissiä. Kun päästiin ulos niin tuuli aika mukavasti, tervetullutta ilmaa tähän kuumaan päivään. Ja meikällä jaloissa tuntui koko ajan että nyt tämä mesta heiluu ja pahasti. Eli olin kauhusta iloinen. Puolisen tuntia siinä katsasteltiin valomerta ja kuvailtiin. Näkymä oli aika hehkeä. Vaikka onkin mieletön turistirysäkohde niin kyllä näitä iltavaloja kannattaa käydä katsomassa. Takas alaspäin niin pientä jonottamista taas.

Piti käydä testaamassa Wendy´s burgerimestan purilaiset lähistöltä. Oli sellanen rasvapommi double-cheeseburger että ihan pumpusta otti, joten näitä ei tällä reissulla tarvi toisia ottaa. Rasvat mahaan odottaamaan huomista polttamista ja nukkumaan.

Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Koko päivän kuvat löytyy täältä

Kuvat voi myös parempana katsoa Flickkerin slideshowna täältä.

Erittäin hassu yö. Eka herätys oli kello 05:00 ja sikapirteä olo. Ei perkele. Mini-jetlaggi iski. Pakko oli vetää vielä päiväunet (aamu-unet) vielä perään. Joten 07:00 vasta ylös. Ekana lähi-Starbucksiin aamukahville jossa opeteltiin heti amerikan kolikoiden käyttöä, miksi ihmeessä ne ei laita numeroita niihin?

Suunnaattiin vähän etelään päin ja nähtiin New Yorker Hotelli ja Madisson Square. Madissonilla oli menossa juuri jonkin koulun päättäjäiset joten telkkarista tuttuja kaapuja oli joka puolella. Ilma oli myös aika lämmin. Tai noh, itseasiassa ihan älyttämömän lämmin. Yli kolmekymmentä ja reippaasit joten tänään käry käy. Hikikarpaloiden seasta piti taas ottaa muutama kuva Empire State Buildingistä (ihan niinku siitä ei ollut jo otettu). Macyn edessä kävästiin katsomassa F1 auton esittelytilaisuuta.

Ihasteltiin rautaisia talojen ulkoportaikkoja Flatironin lähistöllä ja sitten tietenkin piti vähän Canonilla paukuttaa Flatiron Buildingistäkin muutamat kulmat. Hiki valui. Hikeä meni silmää. Kirveli. Joten lähikuppilasta paperia ja kahvia ja istahdettiin ihastelemaan Flatironin kulmia sen vieressä olevalle puistolle, eli Madisson Square Parkille (josta muuten tuli meidän peruspuisto matkan aikana).

Talojen seiniä kun kävellessä katseli niin löyty vielä käsityöllä tehtyjäkin maalauksia jotka on nykyään aika harvinaisia. Ja tietenkin aiheena oli Sex In The City II, tää koko kaupunki on pelkkiä niiden mainoksia (ja iPad-mainoksia). iPadi kun nyt mainitttu niin kävinhän mä taas yhdessä Best Buyssä kyselemässä. Ei ollut, aamulla oli mennyt. Tällä kertaa myyjä oli aika innoissaan mun 5D MarkII:sta, mutta en paljoa jaksanut seurustella, iPad-pettymys oli vienyt smalltalk-halut.

SoHo/Noho-alueilla pyörittiin sitten. Erittäin kaunista aluetta ja sieltä myös löytyi MoMan Design Store joka piti mennä tarkistamaan. Ei ollut mitään ennennäkemätöntä, aikalailla samoja tavaroita löytyi viime vuonna Berliinistä ja Pariisistakin. Joten häpläiltiin vain tavaroita eikä ostettu mitään. Katie´s Papier-kaupasta saatiin ostettua postikortit mitä sitten lähetellä tutuille.

SoHon yhden erittäin punaisen talon portaikoilla oli menossa jokin koulukuvaus. Kaverikuvaus kenties. Jotenkin niin idyllisen “Bevery Hills 90210″-fiilis tuli. Näitä koulukuvauksia näkyi muutamiassakin paikoissa. Ja hääkuvauksia näkyi myös monessa paikassa matkan aikana. Käveltiin siitä sitten Financial Districtille päin. Kuuma oli edellään. Ja nyt kosteuskin oli noussut sellaisiin prosentteihin, että joka ihopoimu antoi nesteensä ulos. Paitsi kainalot josta kiitos apteekin dödölle, kyllä muuten toimii!

Yhdessä vaiheessa pyörittiin Five Pointsin alueellakkin. Sielläpä ei muuta oikein ollut kuin yksi kiva palolaitos. Eipä siitä sen enempää, ei nähtävää vaan ainoastaan paikan pahamainen historia.

WTC alue oli kyllä aika köyhä, iso työmaa, joten eipä siinä juuri kuvattavaa ollut. Kauhea meteli vain kun ne rakensi niitä uusia torneja ja nekin oli vielä niin alussa ettei niistä mitään huippu kuvaa saanut. Wall Street ja New York Stock Exchange käytiin tiirailemassa ja parit muut rakennukset sen ympäriltä. Piti myös pitää pieni kahvitauko alueella kun alkoi kahvihammasta kolottamaan. Sitten siellä oli outo mesta “People With AIDS plaza”. Ei kyllä kartasta löytynyt. Ja joku tyyppi keskusteli maasta poliisin kanssa :)

Trinity Church käytiin katsomassa, nätti kuvaa en kyllä siitä saanut, oli liikaa rakennustyömaakrääsää edessä. Ja muutenkin tuntuu että on matkojen aikana nähnyt jo yli sata kirkkoa niin ei ne oikein enään säväytä. Pitää olla jo todella erikoinen että jaksaa enemmän kuin kaksi kuvaa ottaa. Trinity-kirkossa hyvänä puolena oli erittäin siistit vessat. Dollarin annoin kolehtiin tästä hyvästä.

Wall Streetin lähistöltä löytyi myös outo ravintolakatu yhtäkkiä, ihan kuin olisi tullut johonkin Italia/Kreikka-kadulle. Käveltiin rantaa pitkin South Street Seaportille (muistaakseni oli sen nimi, PIER 17 lukee sen seinässä). Kävelymatka meni ison tien vieressä joten ei kovin idyllistä, olisi ehkä ollut parempi kävellä enemmän keskustassa. Jotain elokuvaa kuvattiin yhden ränsistyneen talon edessä. Ja näkipä siinä vähän Brooklyniä samalla. Satamassa oli purjeveneitä ja kauppakeskus. Pienet mutkat vaatekaupoissa ja sitten katselemaan laiturilta Brooklyniä tarkemmin. Käveltiin Brooklyn Bridgen vierestä alas takaisin keskustaan, samalla siinä oli kuuluisa pieni sympaattinen kahvila “Bridge Cafe”. Itse Brooklynin silta jätettiin toiselle päivälle, tänään oli kävelty jo jokunen kilometri. Otettiin metro kohti hotellin suuntaan.

Iltaohjelmassa olikin sitten Broadway ja Time Square. Vaikka oli jo aika iltamyöhä niin kuuma oli edelleen. Kuvailin vähän savuavia streettejä matkalla. Suomen Nygärd myös paistatteli Broadwaylla, silleen VÄHÄN sinisenä. Hauska poliisilaitos keskellä melskettä (jossa turistinaiset otti kuvia poliisien kainalossa). Yhtäkkiä joku hyppäsi kamerani eteen. Noh, eiköhän se ollut Teemu ja Anna-Stina jotka oli myös tulleen tsekkaan menoa ja melskettä. Kun ei ehditä Oulussa näkemään niin piti tulla treffaileen tänne toiselle mantereelle. Pikaiset kuulumiset läpi ja sitten jatketiin menojamme. Vilkkuva katu vain jatkui ja jatkui. Hodai-kärryjen rasva haisi hivenen liikaa ja ihmisiäkin oli hivenen liikaa. Mentiin käymään M&M-liikeessä. Ja sieltähän löytyi karkkibrändiä kerrakseen. Karkkiakin löytyi yhdestä kulmasta, mutta loput kolme kerrosta oli pelkästään mainostavaraa ja jengi ihan täpinöissään ostamassa niitä kello 23:00 yöllä.

Pää alkoi olemaan niin pyörällä jo ihmismassasta että parasta oli suunnatta kohti hotellia. Matkalla piti ostaa yhdet vanilijapehmikset jotka oli dipattu suklaakastikkeeseen, ihan vaan siksi kun nyt oli sellanen fiilis. Jäde-fiilis. Muutamia kuvia myös pilvenpiirtäjistä. Yli kymmenen tuntia kävelyä tämän päivän aikana joten vähän tuntuu jaloissa. Mutta ei pahasti. Hotellissa huomasin että Suomesta ostamani adateri ei tykännytkään kaikista suomi-johdoista, jotkin töpsölit olivat liian paksuja siihen. Ja miksi tätä ei kerrottu missään?

Koko päivän kuvat löytyy täältä

Kuvat voi myös parempana katsoa Flickkerin slideshowna täältä.

Koko päivän kuvat löytyy täältä

Kuvat voi myös katsoa Flickkerin slideshowna täältä.

Aamulla ylös. Ja vielä yhdet aamukahvit Ärrältä. Juha lähti meidän mukana keskustaan ostaan iPhonelleen kuoria. Hypättiin suorilta sitten Finnairin bussiin. Kentällä läppäri, kamerat, sketchbookit ja lempipaita päiväreppuun. Jonoja ei ollut joten aika nopiaa pääsi etenemään. Tiskillä vielä tarkisteltiin että kaikki tuhat ja yksi hakemusta oli täytetty, ja olihan ne, viimeiset niistä tasan viikko sitten jotka löysin vahingossa. Samalla ku vietiin rinkkoja erikoisketjulle niin Finnair-neidin kanssa tuli keskusteltua tuhkatilanteesta. Viiminen lause mun suusta oli “Sama se miten käy, kuhan päästään sinne ni ei sitten kiire pois ole”.

Turvatarkastuksessa tietenkin meikä piippas vaikka taskut tyhjänä. Ei muuta kun käsipelillä sitten. Heidi alko pyöriin kauppoja. Meikä pyöri savukeella ja kävin kioskilta ostaa uusimman Wired-lehden. Sitten mentiin köllöttelemään lähtöportin viereen. Hyvää aikaa tsekkailla päivän uutisia tunnin ajan. Ja tietenkin viimeiset tiedot taivaan tuhkista. Hyvältä näytti.

Koneessa tarjottiin Iltasanomat ja tietenkin New York Times joka oli kooltaan jo lupaava. Odotan innolla sunnuntaipainosta. Saatiin paikat keskiosiosta. Pieni pettymys. Kun saatiin tavarat aseteltua niin aasialaisrouvat kysyivät että haluisimmeko vaihtaa paikkaa heidän kanssaan kun heidän koko perhe on tässä teidän rivissä. Meikä vähän epäröitti ensin, mutta sitten kun tuli taikalause “Yes yes, our seats are window seats” ni johan aloin pakkaamaan ripeästi ja siirtymään. Eli saatinpas ikkunapaikat! Paikka oli 49J. Suosittelen :)

Kone käyntiin. Vähän sumua ilmassa. Touch-näytöt päälle. Ruoka melko nopiaa nokan eteen. Salaattia ja lasagnea. Ja parit kahvit päälle. Ei moitittavaa. Kuka valitti lentokoneruuasta? Shut up! Aloin katsomaan Saatchista dokkaria (mies joka sponssasi nuoria lupaavia taiteilijoita). Ja sen jälkeen tsekkasin “Vuohia tuijottavat miehet”. Yritin alkaa katsomaan Sherlock Holmes-leffaa mutta alko kyllästyttään. Yritin myös Avataria katsoa toistamiseen, mutta sitä en jaksanut viittä minuuttiakaan. Tarjoilu pelasi vikkelään, joten ei ehtinyt nälkäkään yllättämään. Vähän karkkia ja pähkinöitä piti ostaa kun leffoja katseli. Herra kapteeni kertoi että olemme n. 30minuuttia etuajassa. Loistavaa.

Ainiin, koneessa piti vielä täyttää kaksi hakemusta lisää. Samoja “tiukkoja” kysymyksiä kuin edellisissä lapuissakin.

Sitten. Iski ihan PERKELEEN kovat möykyt ilmassa. Pistin Miles Davisit soimaan täysillä kun kuulosti siltä että kohta tämä kone hajoaa käsiin. Vartti oli sellasta hyppimistä että meinasin jo passin kanteen alkaa kirjottamaan testamanttia.

Kun vihdin laskeuduttiin niin mentiin ekana passintarkastusjonoon. Ja sitähän riitti. Ja törkeen kuuma. Tollanen 45minuuttia varmasti siinä katseltiin valtion mainoksia kuinka passintarkastuksessa pitää toimia. Kun vihdoin tuli meidän vuoro niin ainoa kysymys oli että “So you are here a week?” johon sitten vastailin “Noub. Ten days”. Ja sitten kuva ja sormenjäljet. Kysäsin sitten lopussa (kun kylttejä oli joka puolella) että “So, what´s next? Secondary passport check or what?” johon herra Polliisi “Well, if you want to” ja sitten hirveet naurut. Ja sitten itsekkin hokasin että mikä se oli. Siinäpä sitten höhötettiin kovaan ääneen ja n. 500 ihmistä kyylää meitä kylmät hiet valuen. Näin. Porin poika on saapunut Amerikoihin.

Mentiin sitten hakeen laukkuja. Kun aloin pistään päivärepun tavaroita rinkkaan niin joku pahan päivän murjoma lentokenttäneiti tuli sanomaa että ei tässä saa noin tehdä että eka pitää mennä läpi tarkastuksesta. Höh. Noh, rinkat ja laukut selkään ja kymmenen metrin kävelyä eteenpäin ja sitten tavarat rinkkaan. Vihdoin pääsi röökille.

Taksijono näytti aika pitkältä. Ei mennyt kuin sekuntti kun joku pimeä taksi tuli tarjomaan palveluita. Ja kun en ottanut niin “Are you crazy, check those lines man!”.

Mentiin rauhassa jonottamaan. Samalla saatiin kuulla että joku nainen oli siellä passintarkastuksessa pyörtynyt. Oli vissiin vähän jännittänyt. Taksi saatiin, intialainen hiljanen kuski joka ei paljoa murissut. Päästiin matkalla tutustumaan heti kunnon ruuhkaankin. Kun Manhattan alkoi jo vilkkumaan niin alkoi jo matkanteko helpottamaan. 45$ oli hinta + 5$ tunnelimaksu ja siihen pistin vielä kympin tippiä, eli 60$.

Hotel Chandlerin vastaanotto oli sitten sitä aitoa amerikkalaista kohteliaisuutta täysillä. Small talkkia laidasta laitaan. Wi-fi tunnarit ja avaimet käteen ja kerros oli 10. Huone oli yllättävän iso ja ilmastointi todellakin oli hurisemassa skandinaavisissa asteissa, tuli jopa vähän kylmä. Siisti vessa. Iso sänky. iPod-teline. Iso telkkari. Ainut miinus oli että ikkuna oli sisäpihalle. Purettiin tavarat. Tsekkailtiin mitä uutissa oli menossa. Sitten iltavaatetta päälle (kello oli jo 19-20 illalla) että voi käydä katsomassa pikaisesti että mitäs täällä kaupungissa on.

Ensiksi pari korttelia väärään suuntaan. Sitten oikeaan suuntaan. Empire State Building oli heti muutaman korttelin päässä. Ei ollut ihan niin korkea mitä odotin, mutta oli siinä silti sitä ihan tarpeeksi. Jatkettiin Madisson Avenueta eteenpäin reippaasti. Pikanen käynti Best Buyssä “Do you have any iPads?” vastaus “No. All gone in the morning”. Eli ei napannut heti ekasta paikasta. Ekana tsekattiin Rockefeller Center jossa oli alhalla jokin bändi soittamassa. Niin paljon jengiä että en nähnyt muitakuin basistin. Pienen tiirailun jälkeen jatkettiin Madissonia pitkin. Jokin tyttö yhtäkkiä pysäytti Heidin “I love your shoes. What are they?” johon jotenkin saatiin muokattua lause että ihan tavalliset kangaskengät. Vissiin harvinaisuus täällä :)

Sitten, siellä se oli. Apple Store kuutio. Populaa pyöri sen ympärillä ja kuvaili. Istahdettiin edessä olevan pikkupuiston lähteen eteen vähäksi aikaan ja valmistauduin henkisesti Apple Storen sisään menemiseen. Mitä jos Steve on kotona? Vedänkö high fivet vai Top Gunmaiset low fivet???

Mentiin Storeen sisälle. Jengiä riitti. Kyselin iPadia mutta olivat myös aamulla mennyt koko erä. Eikä tietoa mitenkän niitä tulee taas. Pyörittiin hetki siellä. Ei siellä paljoa nähtävää ollut, aika simppeliä. Jatkettiin sitten takaisin hotellille päin  (olikohan se American Avenueta pitkin). Alkoi olla jo aika pimeää joten sai ihan kohtuullisia kuvia pilvenpiirtäjistä. Ja muutamia ihan jeppis henkilökuviakin streetiltä. Love-teoskin tuli eteen tällä kadulla. Sain yhden kuva ilman että siinä ei ollut vähintään viittä turistia roikkumassa kiinni tai nojaamassa edessä. Radio City Hallissa oli juuri menossa jotkut hipat. Empire State Building oli iltavalaistuksessa. Tässä sitä sitten ollaan. Kävästiin hakees iltaruokaa naapurikaupusta. Leipiä ja appelsiinimehua enimmäkseen. Jalat oli vähän väsyneet ja niin oli myös silmät. Pitkää päivää vedetty. Huomenna jatkuu New York ja iPadin metsästys.

Koko päivän kuvat löytyy täältä

Kuvat voi myös katsoa Flickkerin slideshowna täältä.

Perjantai 21.5.2010

Aamu töissä. Hommat pakettiin. Kohti kotia. Kämppä oli totaalisessa paketissa koska odotimme remonttimiesten tulevan matkan aikana värkkäämään meille uudet ikkunat ja parvekkeen ovet (lomalta palattuamme huomasimme että näin ei ollut käynyt).

Parit paidat sileeksi ja rinkka selkään. Työpostiin lomavastaaja päälle. Valmis. Taksi ei meinannut millään tulla joten alko olla vähän kiire. Ja kun vihdoin pirssin sai niin joka ikinen liikennevalo oli pahuuden vallassa. Punaista. Joka puolella.

Juna-asemalla. Lippujonoa riitti. Kello tikitti. 5minuuttia aikaa saada lippu. 4minuuttia aikaa saada lippu. 3minuuttia. MINUN NUMERO! Tiketit käteen ja juoksuksi. Ja tietenkin juna on raiteella kolme. Kiitos tästä.

Lemmikkivaunusta hyvä paikka. Työkaveri Uula ja hänen vaimonsa Katariina olivat myös samaisessa vaunussa, joten mobiilizätit pystyyn. Ensimmäinen konkkarin kuulutus oli että juna myöhästyy ainakin 40minuuttia. Vaikka siis ei oltu liikuttu metriäkään. Noh, lomalla ei kiirehditä.

Matka meni mielenkiintoisesti. Vieressä keski-ikänen pariskunta kuorsasi autuaasti känniään pois. Edessä istuva tyttö sai jonkin emotionaalisen kohtauksen ja alko välillä itkemään ja välillä hakkas puhelinta junan seinään. Nykyajan nuoret.

Helsinkiin saavuttiin vain tunti myöhässä. Juha vastassa ja hyppy ratikkaan. Tekstariliputkin sentäs toimivat vielä. Juhan ja Miran luona oli Elvis ja Hulda ovella vastassa (kissoja). Iltapalalla naposteltiin makoista pippurisalamia. Pistin muistiin. Yritin illalla/yöllä tilattua iPadin New Yorkin Apple Storeen, mutta ei siitä mitään tullut. Yritin myös selvittää iPadien saatavuutta kaupungista. Huonolta näytti. Noh, huomenna vuorossa risteilyä ja Kiasmaa.

Lauantai 22.5.2010

Get and stand up! Alakerran Ärrältä aamukahvit. Ratikka. Keskusta. Kävästiin hakeen Royal Linen risteilylle liput valmiiksi. Kävästiin tsekkaan Vuittonin ikkunat ja tietenkin Ben & Jerry´s liike. Harmiksi ei ollut juuri aikaa ottaa jätskejä.

Laivalla saatiin hyvät paikat, aurinko paistoi ja sulauduttiin muihin turisteihin erittäin hyvin. Selän takana pilvet tummenivat. Ehkä ehdimme ennen sadetta mereille ja ehkä vielä takaisinkin. Laivoja, Eira, Suomenlinna, Korkeasaari, jäämurtajia, kesäihmisiä. Naapuripariskunta vetelee shampanjaa. Paluumatkalla Helsinki näytti hienolta tummansinistä taustaa vasten. Sade oli kiertänyt meidät. (myöhemmin uutisissa oli että sade oli ollut muualla erittäin rankka. Jopa niin rankka että kympin uutisetkin siitä teki pätkän). Olikohan onnemme kääntynyt :)

Kävästiin Fazerin kahvillassa testaamassa “kaiku-efekti-alue”. Kun istuu siellä perällä oikeassa kohtaa sitä kupolia niin kuulee kaiken mitä toisella puolella puhutaan, ihan kuin se ihminen seisoisi vieressä puhumassa. Jos et vielä tiennyt niin kannattaa testata. Sitten käytiin pikaisesti Tuomiokirkolla tsekkaamassa portaat ja käytiin tällä kertaa jopa sisälläkin katsomassa että millanen pömpeli se oikein oli. Ja olihan se. Erittäin yksinkertainen. Aivan toista tyyliä kuin mitä näkee muualla Euroopassa. Simppeli kansa, simppeli kirkko.

Juha esitteli myös kuuluisan “Tommi Viitalan polkupyörän” joka on ikuisesti pysäköity yhteen keskustan tolppaan :)

Pieni pyrähdys Peak Performancen storessa josta lähti yksi matkapaita mukaan. Kävästiin Ruttopuistossa katsomassa nuorison meininkiä ja edessämme istuvan miehen jooga-asentoja. Mies oli niin tuubassa että se valui unissaan istuma-asennosta pää alaspain jalkojen väliin niin että pää melkein kosketti maata. Maagista.

Jatkettiin siitä sitten Bar Tapastaan johon meillä oli varaus. Kalle odotteli jo edessä. Pöytään sangriaa, Jaffaa, tapaksia. Mira tuli myös seuraamme pitkään jatkuneista polttareista. Pieni action hetki oli kun joku heitti jonkun ulos. Joku vetäsi sitten jotain pataan. Joka sitten vetäsi rullalaudalla takasin yläkehoon. Sitten toinen maahan ja vähän läiskintää. Sitten kaikki tuli “ei-mitään-tapahtuneina” takas sisälle ja maksoi laskun ja poistui. Hämmentävä hetki. Vuohenjuusto oli myös hämmentävän hyvää. Niinkuin aina.

Kalle suuntasi ruuan jälkeen takas kotia, mentiin Miran ja Juhan kanssa käymään kaupassa hakees iltaherkkuja. Mira lähti siitä sitten jatkamaan polttareita ja me mentiin tsekkaan leffaa. Vietiin kissoja vähän ulos ja mentiin seuraamaan Mannerheimintien takapihojen etanoiden elämää. Iltaleffat ja nukkumaan. Kiasma siirrettiin huomiselle ja Libertéen pitäisi mennä käymään ottamaan interiöörikuvat.

Sunnuntai 23.5.2010

Ärrä-aamukahvit. Sitten suuntana Kallio ja Kolmas Linja. Lalli oli pistänyt Libertén nättiin kuntoon. Ei muutaku Canon käyntiin, Jaffaa pöytään ja kuvia ottamaan. Siinä meni muutama tunti ja ehditiin viimeiset kuulumisetkin siinä vaihtaa.

Lähdettiin siitä sitten kävellen keskustaan päin. Kiasma kohteena. Tarraliput rintaan ja menoksi. Ekana oli naisia jotka oli hiusten takana piilossa. Sitten naisia jotka leikkaavat hiuksia. Ei kovin sykäyttäviä, mutta muutama panoraamakuva oli erittäin mielenkiintoinen. Venäläinen muotokuvamaalari oli tehnyt kelpoja muotokuvia seurapiiri-ihmisistä. Mukana oli niin Kekkosta, Johanne Virolaista, Armi Ratiaa ja Ruotsin kuninkaallisia. Kekkosesta oli myös muitakin kuvia perähuonessa, piti ottaa yksi kaverikuvakin siinä Kekkon kanssa. Kierroksella riitti jälleen videoinstallaatioita joita ei jaksanut katsoa.

Yksi hologrammivalokuva oli erittäin kiinnostava. En nyt harmikseni muista sen tekijän nimeä. Mutta se oli todella hyvin tehty ja hyvin pistetty tilaan jossa se sai efektit toimimaan. Katotaan jos joskus saan selville niin linkittelen. Iso “EI”-sana joka oli tehty jostain kiiltävästä muovista oli myös ihan jeppis, vähän sellasta pop-taide menininkiä, mutta syaaninen sininen tausta ja iso valkonen muoviteos on aina toimiva veto :) Sen jälkeen vielä työnnettiin päämme isoihin haiseviin palloihin joissa akustiikka teki omasta äänestä ihan vanhan sci-fi-leffan soundin. Lopussa nukkeja ja leluhahmoja joilta oli vaihdettu päitä ja palolaitos historiaa Suomesta ja Venäjältä (muutama jees ydinpommi-infograffa-juliste oli). Kävästiin sitten Kiasman kahvilassa vetäsemässä herkut ja kahvit naamaan.

Illalla naiset värkkäsivät salaattia ja miehet rupattelivat. Jälkiruuaksi erittäin hyviä lättyjä jäätelön ja siirapin kera. Huomenna sitten olisi lento toiselle mantereelle. Joten nukkumaan että jaksaa.

Kaikki Helsingin kuvat täällä.

IPadia tullut myös pieksettyä ihan kohtuullisesti. Nyt alkaa jo tottumaan sen käyttöön. Wired-lehti on ainakin tähän mennessä tehnyt mielestäni parhaimmat tablet-lehden, sitä ollut ihan mielenkiintoista selata. Jossain kohdin ratkaisut ehkä vähän liian heuristisia, mutta kyllä asiat löytyy. Netin selailu on 95% mukavaa, olisi 100% jos saisin nopeemmin sivuja uusiin tabeihin. BBC:n softa ollut myös aika jees, toimii nätisti niin iPadilla kuin iPhonellakin. Jatkanpas testailua.

Kävästiin myös eilen veneilemässä Tuomon ja Kirsin kanssa. Pari tuntia vedettiin ja siinä kaffeet juotiin. Samalla testailin Tuomon Lumix 20mm 1.7 linssiä tuohon meikän tuliaiskameraan jonka toin, eli Panasonic Lumix GF1:n ja oli se linssi sen verran loistava että lähdin illalla Verkkokauppaan hakeen sellasen. Pari testikuvaa eiliseltä täällä. Kun ei vielä ole varaa Leican M9 niin tällä mennään :)

Seuraavaksi vuorossa olisikin matkakuvien työstämistä. Helsingin kuvat olisi jo valmiit. Kohta siis niitä.

Hyvin mahtuu toi tavarasetti rinkaan. Yhden paidan ehkä jätän pois vielä. Ja jää vielä tilaakin tuliaisille. Huomenna jos vielä printtais tärkeimmät dokumentit mukaan.

Nyt tosiaan vähän matkakuume jo iski. Rahaa on vaihdettu, paperihommat pitäs olla kunnossa. Tuhkatutkaa seurataan kovasti. Helsinkiin lähdetään perjantaina jossa Juha varmasti tuttuun tapaa ottaa jo asemalla vastaan turistit. Tiedossa on tapas-ruokailua ja myös jonkilainen risteily Helsingin lähivesistöillä on tiedossa! Törkeen siistiä! Siitä sitten maanantaina kohti toista mannerta jos vain Islannin tuhkat pysyy pois tieltä.

Pitää vähän katsella kuinka bloggaaminen matkanvarrelta onnistuu. Nyt kuitenkin ollaan paikoillaan samassa kaupungissa ja hotellisa wlanit toimii. Joten eiköhän sieltä sana tai pari tule. Eniten pelottaa että tuleekohan Nykissä tylsää kun on niin kauan siellä. Jotenkin tottunut jo siihen että 2-5päivän jälkeen vaihtaa seuraavaan maahan tai kaupunkiin. Voihan sitä vaikka heittää jonkun päiväretken Philadelphiaan jos oikein alkaa maisemat kyllästyttään.

Löpinät sikseen ja nyt videota.