NYC osa 10.

Maanantai 1.6.2010

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Aika myöhään herättiin. Alkaa jo väsymys hiipimään jalkoihin. Madisson Square Parkkiin taas kahville josta hyppy metroon jotta päästää vikkelämmin lähelle Rockefeller Centteriä. Noustiin ulos Times Square lähistöllä. Mentiin katsomaan vähän Times Squarekin, että miltä se näyttää päivällä. Yhtä hektistä kuin illallakin, yhtä paljon haisi myös hodarikärrytkin. Muutama kuva ja viisi minuuttia riitti ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Aivot eivät nyt jaksaneet massivista ihmisvilinää.

Mentiin sitten suunnitelmien mukaan kohti Top of the Rockkia. Liput maksoi 20$ per pää ja sillä pääsee ylös asti.

Jonoa ei ollut, joten suoraa päätä vain katsomaan nopeasti talosta tehty näyttely ja siitä hissiin. Hissi näytti että kerrokseen 67 pitäisi mennä. Hissin katto oli aika hauska, näkyi koko hissikuilu ylös asti ja se oli sitten valaistu “diskovaloilla”. Aika kosminen kokemus ja korvat meni lukkoon. Jos et tykkää ajatuksesta mennä korkealla ja lujaa niin tämä hissi ei ole sinua varten. Ylhällä oli kaksi tasannetta (tais olla kolmekkin) josta pääsi kuvailemaan. Ylimmässä ei ollut turvalaseja edessä joten sieltä sai kuvat ilman ärsyttäviä heijastuksia. Eli sinne kannattaa suunnata suoraan. Tältä katolta saa epäilemättä parhaat laajakuvat New Yorkista ja mukavaa kun ei ole niin paljoa ihmisiä pyörimässä ympärillä kun vertaa Empire State Buildingiin. Keskuspuiston suunnasta sain hyvää materiaalia kun kaukana näkyi lähestyvät tummat sadepilvet. Tummat pilvet ensiksi valtasivat Harlemin ja sen jälkeen osan Keskuspuistostakin.

Alas kun päästiin niin pidettiin hetki taukoa Starbucksissa. Aamuinen kahvi oli jo haihtunut elimistöstä joten lisää oli saatava. Koska tiesin heidän kirjoittavan minun nimeni aina väärin niihin kahvikuppeihin, niin käytin salanimeäni “Max” ja johan kahvi löysi oikeaan käteen. Nimeni versioita on ollut mm. “Posse”, “Poshi” ja “Poushi”. Joskus hauskaa, mutta ei silloin kun yrität tosiaan sitä kahvia saada sieltä jonosta.

Hetki käveltiin kulmilla, kävästiin pieni mutka Broadwaylla tsekkaamassa David Letterman Show:n edusta ja toisella puolella oli Bad Boy Entertainment jonka edessä “gorillat” seisoi tiukkaan leikatuissa puvuissaan. Mentiin Central Parkin eteen istumaan ja pitämään sadetta puun alle. Ilmankosteus oli taas hävyttömän korkealla. Katseltiin hevoskärryjen ajajien päivärutiineja ja hevosten porkkanan syöntiä.

Huomenna olisi sitten viimeinen päivä. Mitäs sitä vielä ehtisikään nähdä…

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Tanja 2010 kuvat

Sainpas nämäkin valmiiksi. Oltiin Tanjan kanssa studiolla tuossa muutama viikko sitten. Eipä olisi uskonut että hän oli ekaa kertaa kameran edessä, sen verran sutjakkaasti meni kuvaukset, neljässä tunnissa ehti vetää monet setit läpi ja jäi aikaa vielä juoda kahviakin. Kyllä sitä vielä jotain osasi studiossa tehdä vaikka puolen vuotta nyt pitänytkin taukoa töiden vuoksi. Vähän alussa meni aikaa valojen kanssa, mutta kyllä se sitten alkoi luonnistumaan taas. Ja Elican lähettimetkin toimivat tällä kertaa suhteellisen hyvin. Kamera toimi. Salamat toimi. Reflalla piti vähän tuloksia hakea. R-Kioskin kahvi oli tarpeeksi lämmintä. Spotifyy ei toiminut joten jouduin käyttään iTunes-arkistojani. Niin se ilta meni. Tuloksia alla olevasta linkistä.

Tanja 2010 kuvia löytyy täältä

Seuraavaksi varmaankin on tiedossa vähän promokuvausta paikalliselle bändille. Siitä enemmän myöhemmin kun hommat varmistuu. Luonnonvalosta ollaan vasta puhuttu :)

NYC osa 9.

Maanantai 31.5.2010

Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Se on Memorial Dayn aamu. Heidi lähti aamulla naistenliikkeiisiin, itse jäin vielä hetkeksi hotelille ja sitten suuntasin kameroiden kanssa lähipuistoon aamukahville. Madisson Squarelle tietenkin. Hetken oli mukavaa olla yksin, mutta ei kovin kauaan. Kyllä matkustamisessa hetkien jakaminen jonkun kanssa on ilo. Edessä istuvassa penkissä istui samainen mies kuin eilenkin. Olin siis löytänyt paikkani New Yorkin aamukahviseuroissa. Nämä ovat meidän paikamme. Luin hetken aikaa Mondon oppaasta vinkkejä ja tarinoita. Join kahvin rauhassa. Oravat saapuivat jälleen tiirailemaan. Kirja kiinni ja jatkoin Union Squarelle.

Matkalla poikkesin kuuluisissa isossa kirjakaupoissa, Strand Bookstoressa ja Barnes & Noblella. Ihastelin kirjojen kirjoa. Satoja metrejä kirjahyllyjä. Kaikki maailman kategoriat. Lehtiä. Kyniä. Muistioita. Kahvia. Olin tullut taivaaseen. Isä, olen kotona! Kävelin vain hyllyjen välissä silmät ammollani. Ihmisiä istui lattioilla lukemassa, hipsterit uinuivat filosofian parissa ja lapset leikkivät kulmassa olevassa leikkipaikassa. Muutama tuntia meni näissä kaupossa vain selailemalla kaikkea. Mitään en kuitenkaan ostanut, ihastelin vain. Kaikkea oli niin paljon että en osannut päättää. Kävin pikaisen mutkan sporttikaupassa, Paragon Sports-liikkeessä, mutta siellä vaikutti tällä hetkellä kova surffi-lookki-tyyli, joten ei lähtenyt sieltäkään mitään mukaan. Kuvailin ja katselin kirkon eteen laitettuja keltaisia nauhoja joihin oli kirjoitettu sodassa kaatuneiden sotilaiden nimiä. Joku amerikkalaispariskunta kyseli minulta mitä ne oli. Minä tietenkin natiivina Nykiläisenä annoin heille tiukkaa faktatietoa :)

Kuten voitte arvata, taas oli kuuma. Täällä on koko ajan. Kuumaa ja kosteaa. Ei tuulta. Hodari-kojut haisee. Ihmiset eivät muuten ole niin kiireisen oloisia tänään. Tänäänhän on erikoispäivä, eli maanantai ja vapaapäivä. Yhdysvalloissa kun ei ihan kaikkia pyhäpäiviä olekkaan, johtuen valtavasta määrästä uskonnoista mitä täällä harjoitetaan. Jos alettaisi pitämään, niin joka toinen päivä olisi jokin pyhä. Nyt ihmiset olivat rennoissa vaatteissa, puistot olivat täynnä, suihkulähteillä lapset kastelivat jalkojaan ja paljon bändejä soittamassa joka puolella.

Kävin pikaisesti vilasemassa Lumixin GF1 kameraa. Pientä tinkaamista. Lupasin tulla uudelleen kun olen miettinyt vähän asiaa. Näin Heidin Macy´sin edessä, käveli iloisesti ostoskassit käsissään vastaan. Käytiin toteamassa myös että vaatekauppa nimeltä Duffy´s on erittäin kamala. Se siitä. Mentiin hotellille viemään Heidin ostoksia. Sitten suuntasinkin takaisin juuri käymääni kamerakauppaan :)

GF1 tuntui niin oikealta minun käsiini, että sen oli lähdettävä mukaani. Kuuluisaa 20mm linssiä ei ollut hyllyssä joten jouduin tyytymään “kitti-pakettiin”. Päälle vielä 50$ alennus. Ja apupoika toi takahuoneesta vielä pistokeadapterinkin joka toimii täällä koti-Suomessa. Kiitos kamerakaupan pojat. Vein myös omat tavarani hotellille. Avasin nopeasti paketin, akussa oli vähän virtaa, joten akku paikoilleen, muistikortti sisään ja kamera heti käyttöön. Heidi odotteli hotellin ulkopuolella joten aika nopeasti piti tämäkin “lahja” avata.

Jalat vei nyt Tudor Cityyn. Siellä ei niinkään nähtävää ollut, ainoastaan mielenkiintoinen ilmapiiri. Loppupäässä seisoi YK-kökkö-talo. Oli se kyllä aika kamalassa kunnossa. Ei siis aiheuttanut mitään Ahaa-elämästy. Sääliä kylläkin. Ja jos joku olisi pyytänyt kadulla rahaa talon maalaamista varten, niin satasen olisin antanu. Sentäs kun siitä katsoi toiseen suuntaan niin sain hienon kuvan vanhoista miehistä ja taustalle Chrysler Buildingin. Mutta, sitten alkoi tapahtua. En muista tarkkaan mikä avenue oli kyseessä, mutta juutalaiset olivat vallanneet kolmesta neljään korttelia. Mielenosoitus. Noh perskeles! Honey, we got some action going on! Nyt kamera tykittään. Poliiseja, juutalaisia, huutoa, rukoilua, vastaan huutajia, pällistelijöitä, turisteja, mediaa ja me. Joku poliisi-setä kävi meikää hätyyttämässä, johon vastailin jotain mumisemalla “Jee jee, ookkei” ja jatkoin kuvaamista. Olipas menoa vihdoin.

Päivän kuumuus ja kosteus oli jo alkanut tuntumaan ihossa. Tunne suihkusta pulpahteli mielessä jo tiiviisti. Käytiin kaupassa jossa myyjä oli varmasti totaalisesti menettänyt elämänhalunsa. Hän ei pelkästään ollut masentuneen näköinen vaan suorastaa puolittain makasi siinä tiskillä, siis liukuhihnalla ja mumisi. Käsi juuri ja juuri jaksoi nousta sieltä vastaanottamaan rahani. Vaihtorahat tulivatkin sitten vielä hitaammin. Olisi tehnyt mieli ottaa raippa ja pistään ryhtiä nuoreen naiseen. Mutta se olisi ehkä ollut lakien vastaista :)

Hotelli. Suihku. Kiitos sille joka keksi juoksevan veden. Oli iltakävelyn aika. Ensiksi oli ideana lähteä ABC cityyn, mutta se vaihtuikin sitten Union Squarelle hengailuun koska alkoi satamaan vettä. Löydettiin taas meidän lempiruokakauppa, Whole Foods. Esillepano jälleen ykkösluokkaa. Vähän iltaherkkuja mukaan. Nähtiin yksi hyvä burgerimesta tullessamme tännepäin joten mentiin takaisin siihen suuntaan. Goodburger oli mestan nimi. Anteeksi, The Goodburger. Tilaus sujui vähän vaikeasti kun niin monta eri valintaa piti tehdä, sitten itse burgereita saikin odottaa n. 40min. En tiedä, että kävikö ne ensiksi silittämässä ja hirttämässä lehmiä vai kahvilla, mutta kyllä kesti. Burgeri oli kyllä ihan hyvä. Ei kylläkään mikään 40minuutin arvoinen. Sitten hotelliin. Matkalla kuvia Empire State Buildingistä joka oli valaistu sinisillä, punaisilla ja valkoissa valoilla, Memorial Day kun oli. Ja sellainen se olikin. Facebook-statukset kuntoon ja nukkumaan.

Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

People Need Air-näyttely

Eilen avattiin Kulttuuritalo Valveella People Need Air-näyttely. Monen valokuvaajan yhteisnäyttely Ilmakitaran historiasta. Olin positiivisesti yllättynyt että siellä olikin kuviani vähän enemmän esillä mitä odotin. Odotin 8kpl ja niitä olikin 24kpl! Eli aika jees fiilis tuli kun sain kuvalistan käteeni. Vedokset olivat vielä hyvin tehtyjä, joten hyvä päivä perjantaista tulikin. Toisessa huoneessa oli vielä slideshow tykitys jossa oli lisää kuvia. Vähän punaviiniä käteen ja eikun kiertämään.

Muutama muisto lisää mitä itse muistan vuosien ajalta. “Rauhan voi saada myös…”. Sitten “Teemu Brunila” ja  “Miikka from Disco Ensemble”.

Itse olen neljänä vuotena ollut kuvaamassa menoa. Menoa, hikeä ja unettomia öitä on kyllä riittänyt kuvien työstämisessä joten tämä on kyllä hyvä palkinto työstä. Kiitos tästä kaikille.

Eli, jos satut olemaan tästä kuukauden eteenpäin täällä Oulussa niin käyppä kyyläämässä parit kuvat. Sisäänpääsymaksua ei ole, joten ei lompakkokaan rasitu (jos et haluu ostaa kuvia, heh)

Kuvat sitten lähtevät kiertämään muita maita myöhemmin. Niistä sitten lisää asiaa kun saan tarkkaa tietoa.

Kuvat näyttelystä täällä

NYC osa 8.

Sunnuntai 30.5.2010

Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.

Myöhäinen herätys ja uutisista katsottiin, että kuuma päivä taas tulossa. Olipa yllätys. Kuumahan täällä on ollut koko ajan. Tapamme mukaan Madisson Square oli aamukahvialueemme jälleen. Kahvin kaveriksi pala juustokakkua ja jugurttia. Shake Shackin jonot olivat jopa pidemmät kuin eilen. Joku aloitteleva näyttelijänalku esittely tyttöystävilleen jotain kohtausta muutaman metrin päässä. Ei ihan Oscar-kamaa. Poistaisin herran lavalta nopeasti. Mentiin 25th streetillä olevalle kirpputorille tarkastelemaan tavaroita. Tarkasteluksi se jäikin, mitään ei oikein pistänyt silmään. Muutamia kuvia kuitenkin jäi muistoksi kameraan. Hypättiin metroon ja suunnattiin kohti Harlemia.

Eka pysäkki oli Columbian Universityn lähellä. Mentiin tutustumaan koulun campukseen joka oli hiljainen ja kaunis. Pienen mielikuvituksen voimin pystyi visualisoimaan miltä täällä näyttää kun opiskelijat pyörivät koulupäivinä. Harmi kun ei päässyt käymään koulun sisällä. Joitain kesäopiskelijoita notkui nurtsilla, aurinko paahtoi täydeltä taivaalta, sotahelikopteri lensi ohi campuksen ja minä pyyhein hikeä ohimoilta. Yliopisto on USA:n yksiä vanhimpia ja muutama tuttu tyyppikin käynyt tätä koulua, esim. Barack Obama, Rooseveltit, Isaac Asimov, J. D. Sallinger, ja Hunter S. Thompson. Opiskelijaelämän jälkeen lähdettiin katsomaan vieressä olevaa Riverside Churchiä joka oli aika massiivisen näköinen. Ulkoa hieno, sisältä ei niin erikoinen, mutta erittäin sokkeloinen. Siellä vessassa käynti oli aika seikkailu, en nimittäin meinannut löytää itseäni ulos sieltä käynnin jälkeen.

Kirkon jälkeen lähdettiin katsomaan Seinfeldistä tuttu Tom´s Restauranttia. Aluksi ei pitänyt mennä sisällä käymään, mutta auringon voimakkuus sai meidät himoitsemaan ikkunassa mainostettavaa mega-pirtelöä. Pakko oli saada! Vaikka ravintola on kuuluisa, niin asiakkaita ei kovinkaan paljoa ollut. Seinfeldin kuvia joka toisessa nurkassa, vanha italialainen mököttävä nainen tarjoilijana ja isolla äänellä puhuva omistaja kassan takana. Pirtelöt olivat kunnon litran tönikät ja eihän niitä pystynyt kokonaan vetämään. Tipit pöytään ja takas ulos. Morningside Heights on kokonaisuudessaan hienoa aluetta ja erittäin rauhallista. Morningside Parkkiin kun suunnattiin seuraavaksi, niin meno olikin vähän eri. Kovat grillijuhlat oli menossa puistossa. Huomasimme että tämä puisto todellakin erottaa Morningside Heightsin ja Harlemin. Ja Harlemi ei ehkä olekkaan niin leppoinen paikka.

Harlemissa puiston jälkeen käveltiin Martin Luther King Jr Bulevardin suuntaan. Kadunkulmat olivat täynnä kaveripiirejä jotka eivät paljoakaan hymyilleet. Vähän piti kameraa pitää kovemmin kiinni. Vähän nopeampaa oli myös kävely. Apollo Theaterista muutamia kuvia räpsein, mutta en jäänyt paikalleni miettimään kuvakulmia. Lonkalta kuvausta ehkä vähän tuli harrastettua, mutta sekin oli aika varovaista hommaa. Oli ehkä parasta kääntyä seuraavasta risteyksestä kohti Keskuspuistoa. Tämä paikka ei ole kovinkaan ihmisyställisen oloinen. Hop hop, viisitoista korttelia mentiin aika tiuhaan tahtia.

Ah, back in Central Park. Taukoa Turtle Bondilla ja sitten katselemaan kun paikallinen rullaluisteluklubi oli järjestänyt bileet. Old school-rullaluistimia, vanhaa ja nuorta porukkaa, disco soi ja jengi veti ympyrää. Vanhemmat ihmiset vetivät kyllä isommalla vaihteella, nuoret olivat enemmän hengaaja-luistelijoita. Istuttiin kuuntelemaan yhtä puistobändiä joksikin aikaa, afrikkalaista biittiä tuli sitten lopussa sillä volyymillä, että piti vaihtaa paikkaa jotta sai rauhassa keskittyä New York Timesin sunnuntainumeroon. Numero oli paksu, mutta ei niin paksu jota en pystyisi käymään läpi. Puistonpenkki ja päivän lehti.

Pidemmän puoleisen tauon jälkeen lähdetiin puistoa pitkin kohti 5th Avenueta josta hypättiin metroon, suihkuun oli päästävä. Ennen metroa käveltiin Radio City Music Hallin ohi jossa oli “Glee”-sarjan näyttelijöitä punaisella matolla. Nuoret kiljui, itki ja huusi joka suunnasta. Pyh, minä haluun suihkuun. Hop hop ja metroon. Metrosta kun noustiin, niin kaunis auringonlasku oli juuri meneillään. Säteet valaisivat katuja lämpimällä valolla. New Yorkin hektinen ilmapiiri muuttui hetkessä rauhalliseksi ja hiljaiseksi. Tähän on hyvä lopettaa päivän seikkailu.

Lähistöllä olevasta burgerimestasta piti käydä hakemassa vähän hiukopalaa. Suihku, ruoka, kuvien tarkastaminen ja illan uutiset. Nukkumaan.

Koko päivän kuvat löytyy täältä.

Kuvat voi myös parempana showna katsoa Flickkeristä täältä.